Jaaha, onpa aikaa taas vierähtänyt viime blogikerrasta. On ollut kaikenlaista.

Ja sitten viime pari viikkoa on ollut täynnä touhua mutta on tuntunut, etten ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista.

Tänä aamuna kun tein pienen kommentin facebookin statukseeni, huomasin ihmeekseni, että kolme viimeisintä merkintääni liittyivät kaikki liikuntaan. Haa, olen itse asiassa siis tehnytkin mainitsemisen arvoista!

Yksi feissarimaininta liittyi siihen, miten innolla odotin seuraavaa tennistuntiani. Se on aina niin kivaa!!!

Yksi toinen liittyi siihen, että kivaa oli myös vesijuoksu. Olen sopinut entisen työkaverini kanssa vesitreffit uimahallissa kerran viikossa.

Hiomme vasta vesijuoksun tekniikkaa, hän ui lisäksi jonkin aikaa matkauintia. Minä en ole kummoinenkaan uimari, mutta vesijuoksu vaikkuttaa hauskalta. Meidän uimahallitreffeillä puhutaan myös monet ajatukset ääneen ja parannetaan maailmaa omissa ympyröissämme.

Tänä aamuna laiskottaa ja huomaan, että jättäisin varmaankin uimahallireissun väliin, ellen olisi sopinut niitä treffejä. Siis ainakin minulle yhdessä liikkuminen on juttu, mikä saa minut liikkeelle.

Viime viikolla oli hiihtoloma ja menin mäkeen lastenlasten seurana. Edellisestä laskettelukerrasta oli kulunut lähes 20 vuotta. Mutta kummasti se vaan sujui, pysyin hyvin 8-vuotiaan vauhdissa. Ja ihana aurinkoinen sää kruunasi onnentunteen.

Vein 2 hiihtolomalaista myös 4 kertaa tennishalliin. Kumpikaan ei pelaa muualla kuin minun kanssani, toistaiseksi. He jopa valitsivat tenniksen kun tarjosin vaihtoehtona elokuviin menoa. Kyllä se ilahdutti mummia!

No nyt pitää pakata uikkistavarat ja lähteä!

Raija 6-kymppinen