On vaan niin levoton olo.

Ihanainen kevät tietää myös kovaa kiirettä!

Liikunta on painottunut vahvasti hyötyliikuntaan. Olen haravoinut pihanurmea, kuoputellut kukkapenkkejä ja tehnyt peltotöitä.

Vielä on ikkunatkin pesemättä, taimet haravoimatta ja peltotyötkin kesken.

Eilen muokkasin ja keräsin kiviä parhaan päivän ja nyt kyllä tuntuu jotta jotain tuli tehtyä!

Onneksi kipeimmät lihakset ovat reidet joten on tullut nostettua oikein jaloilla eikä selällä.

Kun ajaa töyssyytät  pienen matkan, laskeudut traktorista, keräät kiviä kauhaan ja nouset portaat takaisin pukille toistoja tulee niin hurjasti jotta alkaa jo tuntumaan!

Kaikesta työn paljoudesta huolimatta pitäisi muistaa myös nauttia keväästä. Kaikki kasvaa ja muutuu niin nopeasti!

Koivut ovat kauniin hennon vihreitä, lintukuoro laulaa jo moni äänisesti ja tuntuu ettei kaikkea muutosta kerkiä millään huomata.

Iltaisin olen käynyt rauhallisella kävelyllä poikani ja koiran kanssa.

Rannassa ollaan kiikaroitu lintuja ja tarkkailtu pienen Hirvijoen hurjaa tulvimista ja sen nyt jo rauhoittunutta juoksua.

Pitäisi useammin ottaa aikaa pelkälle luonnon tarkkailulle ja rauhoittumiselle.

On vaan niin levoton olo. Kevättä rinnassa!

 Pauliina