Kaksi rakkoa ja turvonnut polvi.

Kaksi rakkoa ja turvonnut polvi.

Pääsin lauantaiksi mukaan kaksipäiväiseen Tahkon suotu-melontaan.  Melomaan, tietysti.

Aamulla startattiin Juankoskelta mystisessä sumussa. Ilman kosteusprosentti lähenteli varmaan sataa ja välillä kasvoilla saattoi tuntea kostean tunteen sumupilven osuessa iholle.

Vitsailtiin toisten melojien kanssa jotta huomisista lööpeistä saataisiin lukea kuinka joukko melojia katosi sumuun.

Kun alla oli oma tuttu menopeli melominen sujui helposti ja rennosti.

Kesän melonnat ovat jääneet aika vähiin mutta kun ilmaantui paikka kaksikossa päivän toiselle osuudelle olin heti valmis.

Välietapilla nautittu soppa jälkiruokineen antoikin kunnolla energiaa jatkaa koitosta.

Lastukosken kanavassa noustiin pari metriä ja luukut aukenivat Syvärille jolla matkaa jatkettiin kohti Tahkoa.

Kun kaksikon keulille oli tullut tuoretta voimaa innokkaan melojan muodossa sain jo toppuutella tahtia ettei vallan karattaisi muusta joukosta.

Jännittävä sumu oli jo kaikonnut ja taivas antoi vettä tasaisesti mutta onneksi ilman tuulta.

Sateen takia osion maatauko jätettiin väliin ja taukoa pidettiin vain kelluen ulapalla.

Puolimatkassa alkoi lonkkaa jäytää liikkumattomuus ja yritin liikutella kinttujani sen verran kun kajakissa oli mahdollista.

Lähempänä Tahkon satamaa saatiin nauttia muun vesiliikenteen aiheuttamasta aallokosta. Se toi mukavaa vaihtelua muuten niin tyyneen keliin.

Komeassa rintamassa saavuttiin rantaan, väsyneinä mutta onnellisina.

Ihmeekseni pääsin ylös kajakista helposti, polvi tuntui ihmeen kireältä mutta jalka piti päällään kuitenkin hyvin.

37 km takana ja edessä uudet melontaseikkailut!

Pauliina