Kiilopäällä, Saariselän tunturialueella, oli alkava ruska, sopulit vilistivät kanervikossa ja aurinkokin välillä pilkahteli. Olin viiden naisen vaellusporukan mukana ihailemassa tunturilapin aavoja maisemia.

Kiilopäällä pääsi joka aamu opastetulle kuuden tunnin vaellukselle oppaan mukana. Päivävaellukselle lähdön voi päättää joka aamu erikseen, ilmoittautumista ei tarvita, kunhan ilmestyy lähtöpaikalle sovittuun aikaan.

Oppaan mukana pääsee tietysti uusille reiteille, koska kuljetaan myös merkittyjen polkujen ulkopuolella. Maasto on valtaosin melko helppokulkuista, joskin pitkiin nousuihin ja laskuihin tunturin rinteellä kuluu voimavaroja.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä Jäämerenkierrokselle bussilla. Etukäteen matka tuntui arveluttavan pitkältä, lähes 750 kilometriä. Se osoittautui kuitenkin niin mielenkiintoiseksi, että päivä vierähti oikein mukavasti.

Bussin opas kertoi kiinnostavasti totta ja tarua saamelaisuudesta ja kolttien tavoista. Norjan puolella poikettiin suomalaistaustaisessa Pykeijan kylässä. Tenojoen varsi oli kaunista ja jätti mieleen suunnitelman tulla joskus uudelleen.

Vaellustunteja kertyi viikossa lähes 30 ja loppuviikosta olin huomaavinani myös kunnon kohentuneen, nousut sujuivat jo vaivattomammin.

Vaikka tänä vuonna ruska ei ihan parhaimmillaan ollutkaan, näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniita. Voi sanoa, että katseen voimalla sielu lepäsi. Ja se rauha ja hiljaisuus…

Raija 6-kymppinen