Olen innostunut suunnistuksesta. Mutta en tajua sitä!

Taitaa olla laji, jota pitää harjoitella ilman pitempiä taukoja.

Muuten taas tipahtaa kärryiltä.

Kävin hyvän alkeiskurssin toukokuussa.

Luulin, että homma oli hanskassa.

Työpaikallani oli mahdollisuus saada brush up suunnistukseen.

Menin innolla mukaan. Kuvittelin, että laji oli hallussa.

Meille oli tehty oma 6 rastin rata Paloheinään.

Lähtö sujui hyvin, suunta oli oikea.

Mutta sitten alkoivat hankaluudet.

Ongelma oli, etten tajunnut mittakaavaa.

Kartta oli 1 :10 000.

Missasin heti ensimmäisen polun risteyksen, kun

kävelin, nautin luonnosta ja havahduin vasta

satojen metrien ohikävelyn kohdalla.

Hetken meni taas hyvin. Rasti no 1 löytyi.

Rasti no 2 oli mielestäni supan kohdalla.

Hain kuoppaa, mutta selvisi että karttamerkki

tarkoittikin kalliota. Löytyi sekin rasti harhailun jälkeen.

Mutta sitten tuli taas harhailua, ison kiven merkki

ei ollutkaan se iso kivi, jonka luona olin.....

ja sitä rataa.

Pimenevä ilta pelasti minut enemmältä.

Mutta ymmärsin, että harjoiteltavaa vielä on.

Laji kyllä koukuttaa

Liikkumisiin

Päivi, 5 kymppinen