Ystävältäni jäi visuaalinen osuus väliin. Hän kuunteli konserttia kotonaan. Mukavasti oloasussa.

Konsertin jälkeen keskustelimme kuulemastamme, ystäväni ja minä.

Olimme yhtä mieltä: norjalainen sopraano lauloi enkelimäisesti, suomalaisbaritonin jalo ääni hiveli sielua. Kuoro oli upea ja orkesteri hyvässä vedossa.

Puhumattakaan kapellimestarista, jonka ilmehdintä välitti teoksen tunneskaalan yleisölle. Eturivistä sitä oli helppo seurata.

Ystävältäni jäi visuaalinen osuus väliin. Hän kuunteli konserttia kotonaan. Mukavasti oloasussa. Liekö peräti makoillut vuoteellaan kuulokkeet korvilla.

Minä puolestani taivalsin läpi tuiskun ja pakkasen. Jäin melkein liputta; tilaisuus oli lähes loppuunmyyty.

Olisipa kirpaissut, jos viimeinen piletti olisi viety nenän edestä. Niin olisi voinut käydä, jos ystäväni ja muutama muu olisi päättänyt tulla paikalle radion kuuntelun sijasta.

Minä halusin paitsi kuulla teoksen, myös nähdä sen ja kokea elävän esityksen tunnelman. Ystäväni keskittyi musiikkiin. Ehkä hän ei muutenkaan olisi voinut saapua konserttipaikalle.

Yhtä kaikki; jaoimme saman upean elämyksen.

Odotan innolla muita Radion sinfoniaorkesterin kevään radiointeja. Osa niistä tulee kerran kuussa myös televisiosta, Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa (seuraavat osat tulevat 21.3. ja 18.4.).