Lippujen varaaminen silloin, kun niitä vielä on tarjolla, on sietämätöntä puuhaa.

Kuinkahan monta unohtumatonta elämystä on mennyt sivu suuni sen vuoksi, että en ole varannut ajoissa lippua? Veikkaan sata.

Lippujen varaaminen silloin, kun niitä vielä on tarjolla, on sietämätöntä puuhaa. Usein se tarkoittaa, että huhtikuussa on tiedettävä, mitkä päivät (illat) marraskuulla ovat varmasti vapaita kulttuuri-iloille.

Enkä aina edes muista hyökätä lippujen hakuun, kun ne tulevat myyntiin. Muutaman päivän päästä voi jo olla auttamattoman myöhäistä.

Ja minä kun ihan oikeasti haluaisin nähdä sen näytelmän, kuulla tuota ihastuttavaa laulajatarta tai kokea toiselta puolen maailmaa saapuneen ensemblen ainutkertaisen Suomen-vierailun.

Pitäisikö tehdä elämänmuutos? Opetella päättämään marraskuun menoista huhtikuussa.

Vai olisiko ratkaisu lippurinki ystävien kanssa? Jokainen ottaa vuorotellen hoitaakseen liput porukalle johonkin pitkän ajan päästä koittavaan tapahtumaan.

Onneksi on lehtiarvostelu ja niitten harvinaisten vierailijoiden kohdalla usein muutakin, kuten haastatteluja ja tausta-artikkeleja.

Ja aina voin kysyä minua paremmin elämää hallitsevalta ystävältä: No, millaista oli?