Olen kovin tavallinen kulttuurin kuluttaja: menen aina sinne, missä olen ennenkin ollut.

Aurinko paistaa, ja kaikkialla tanssii ja soi! Kesän ihanat kulttuuriherkut ovat taas käden ulottuvilla.

Melkein parasta on tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä edessä. Vähän kuin työntäisi kättä Fazerin Parhaat -pussiin.

Olen kovin tavallinen kulttuurin kuluttaja: menen aina sinne, missä olen ennenkin ollut: Savonlinnaan, Poriin, Helsingin Juhlaviikoille, Ryhmäteatterin esitykseen Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnoitukseen.

Satunnaisia löytöjä ovat pienet, mukavat, lähellä mökkiä tai muuta kesän oleskelukohdetta olevat tapahtumat, näyttelyt ja kesäteatterit.

Ilman Lappeenrannan linnoituksen ihania gallerioita, pikkuruista ortodoksikirkkoa ja maakuntamuseon hienoja näyttelyitä – Viipurin pienoismallista puhumattakaan – en tietäisi kesää viettäneenikään.

Hartaasti toivon, että vielä kerran jaksan Sodankylään elokuvia katsomaan, Kuhmoon istumaan valoisaa kamarimusiikkiyötä tai Kuopioon (jossa tänä vuonna on todella mielenkiintoisia tanssiryhmiä Aasiasta).

Jos en vielä tänä kesänä, niin sitten nautin niistä kulttuurin antimista, joiden luokse jo reitin osaan.

Ja jätän avaamattomat herkut odottamaan ensi kesää.

Pia Hyvönen