Alkavalla kaudella saamme palsamia haavoille.

Pääsin kuulemaan Kansallisoopperan kauden esittelytilaisuutta. Taas tuntuu, että kausikortin hinnalle saa mukavasti vastinetta.

Oopperan taiteellista johtajaa Mikko Franckia on aika ajoin syytetty kotimaisten laulajien syrjimisestä ulkomailta tilattujen vierailijoiden kustannuksella. Joissakin viime talven esityksissä istuessani minäkin mietin, olivatko jotkut vierailijoista yhtään sen parempia kuin suomalaiset kollegansa.

Alkavalla kaudella saamme palsamia haavoille ainakin siinä mielessä, että luvassa on upeita suomalaistähtien vierailuja (Soile Isokoski, Camilla Nylund ensimmäisen kerran 14 vuoteen!, Matti Salminen).

Soile Isokoski on lavalla jo ensi viikolla (20.8.), kun Tšaikovskin Jevgeni Oneginin esitykset alkavat. Jos Soile tältä syksyltä menee sivu suun, voi tilanteen korjata keväällä, jolloin hän livertelee Margaretan koruaariaa Gounod’n Faustissa.

Ehkä jo kävi selväksi, että olen auttamaton Isokoski-fani. En lakkaa ihmettelemästä, miten joku niin lahjakas ja menestynyt on onnistunut säilyttämään miellyttävän vaatimattoman olemuksensa.

Mikko Franck ja Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve korostivat esittelytilaisuudessa sitä, että kyseessä on talo, joka haluaa palvella kaikkia tarjonnastaan kiinnostuneita suomalaisia.

Lupaus toteutuu jo tällä viikolla, kun oopperalaiset ovat Kuopiossa esittämässä Ilkka Kuusiston kamarioopperaa Gabriel, tule takaisin. Olisipa hauska kuulla jonkun paikalla olleen arvioita.

Baletti on lähdössä vierailulle Lappeenrantaan ja Tampereelle viedään Joutsenlampi. Yleisradion kanssa on sovittu Die tote Stadtin televisioinnista ja Madetojan Pohjalaisia kuullaan radiosta.

Suomen Kulttuurirahasto kustantaa talven aikana 7 000 peruskoulun 7-luokkalaista ympäri maan seuraamaan oopperaesitystä.

Jos et itse pääse paikalla, saat ehkä ”silminnäkijälausunnon” lapseltasi tai lapsenlapseltasi vaikkapa Matti Salmisen suorituksesta Nottinghamin sheriffinä Jukka Linkolan uutuusoopperassa Robin Hood tai kuvauksen siitä, miten kestää 5 tuntia Wagnerin Parsifal-järkälettä.

Pia Hyvönen