Minusta on mukavaa, kun tietyt tapahtumat toistuvat

Minusta on mukavaa, kun tietyt tapahtumat toistuvat vuodenkierrossa. Perustin hyvän ystäväni kanssa kolme vuotta sitten uuden perinteen, kun hankimme Kansallisoopperan kausikortit.  Tarkoituksenamme on istua toisen parven paikoillamme vielä 20 vuoden päästä.

Joulukonsertit ovat ihana perinne. Tältä osin olen joustava: toisinaan joulunalusaikaan tuntuu sopivan parhaiten YL:n miehekäs sointi ja Johanneksenkirkko Helsingin Ullanlinnassa. Joskus taas kaipaavan Cantores Minores -poikakuoron kirkasta sointia ja Helsingin Tuomiokirkon pelkistettyä miljöötä.

On niitäkin jouluja, jolloin on ihaninta mennä omaan kotikirkkoon ja kyynelöidä pienten tyttöjen ja poikien laulelua kuunnellessa. Tai kerrata kotisohvalla tuttuja levyjä, joilla laulavat ainakin lauluyhtye Rajattomat, Soile Isokoski ja Martti Talvela.

Tämän syksyn muutama vaikuttava konsertti on saanut minut harkitsemaan musiikkiperinnevalikoimani laajentamista.

Helsingin filharmoninen kuoro on ottanut perinteekseen esittää marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina Sergei Rahmaninovin Vigilian Uspenskin katedraalissa.

Kaikki toimi: ortodoksipyhättö on ulkoisesti vaikuttava ja sisältä lempeän mystinen. Teos lumoaa ja puhuttelee. Hannu Norjasen johtama kuoro osaa asiansa.

Jos haluat kuulla otteen teoksesta kuoron esittämänä, YouTubesta löytyy osa Bogoroditse dievo, reduisja (Riemuitse Neitsyt). Löysin sen googlaamalla tekstin Helsingin filharmoninen kuoro Vigilia.

Näillä näkymin kuuntelen Vigilian myös ensi vuoden marraskuussa.

Toisessakin musiikkisyksyni kohokohdassa Hannu Norjanen heilutti tahtipuikkoa. Hän nimittäin johtaa myös Tapiolan kamarikuoroa. Kuoro ja Tapiola Sinfonietta esittivät Cantores Minores -kuoron järjestämällä Bach-viikolla mestarin H-mollimessun. Niin, tokihan Norjanen johtaa myös pikkukanttoreita!

Bach-viikko oli järjestyksessään kymmenes. Sen ohjelma sopii minulle oivallisesti stressittömäksi perinteeksi, sillä tapahtuma järjestetään vain joka viides vuosi.