Olen mielestäni varsin avoin uusille ideoille. Lisäksi olen kohtalaisen kilpailuhenkinen

Olen mielestäni varsin avoin uusille ideoille. Lisäksi olen kohtalaisen kilpailuhenkinen, joten muitten kisailun seuraaminen on minusta usein aika hauskaa.

Yle esittelee verkkosivuillaan Maestro-ohjelmaa näin:

BBC:n menestysformaattiin perustuva Maestro on ohjelma, jossa kuusi eri aloilta tuttua kilpailijaa ryhtyy opiskelemaan orkesterin johtamista kukin oman ammattikapellimestarinsa opissa.

Menestys tai ei, nyt ei täällä nappaa.

Olen erittäin kiinnostunut kapellimestarin työstä ja siitä ihmeellisestä yhteydestä, joka on tuon tahtipuikon pidikkeen ja sinfoniaorkesterin välillä. Usein elävässä esityksessä seuraan tiivisti kapellimestarin työskentelyä.

Sunnuntai-iltainen mediavaikuttajan, näyttelijän tai hiihtäjän huitominen orkesterin edessä sen sijaan herättää lähinnä myötähäpeää ja ärtymystä. Kun näiden julkkisten suorituksia oli vielä raahattu arvioimaan kunnianarvoisa suomalaisen kapellimestariopetuksen voimahahmo Jorma Panula, tunsin katsojana itseni ääliöksi.

Ajatus on hieno: tuodaan tällainen korkeakulttuurin ilmentymä pienen ihmisen tasolle. Mutta olisivatpa kaikki kilpailijat edes muusikoita, kuten Maestron setistä kaksi, Antti Lehtinen ja Mariska.

Heistä toinen on voittaja kisan finaalissa, joka nähdään suorana lähetyksenä Finlandia-talolta sunnuntaina 29.5.

Edellisen lauseen alkuosa on minun ennustukseni ja loppu lainausta Ylen verkkosivuilta, josta myös selviää, että Maestro on osa Ylen Kulttuurin vuosi 2011 -kokonaisuutta.

Vai niin.