Huikea, hurmaava, huumaava. Näillä sanoilla voi kuvailla yhtä talvikauden tarinallisesti vaikuttavimmista romaaneista, Monica Fagerholmin Säihkenäyttämöä.

Erityiskiitoksen ansaitsee käännöstyö, joka on onnistunut säilyttämään ruotsinkielisen alkuteoksen mystiset sävyt ja rytmin, joka sittenkin on kielelle aina ainutlaatuinen.

Säihkenäyttämö on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle Amerikkalaiselle tytölle, mutta kirjoja voi lukea myös itsenäisinä teoksina. Jatkuvuus ei ole ilmeistä, pikemminkin teokset vaikuttavat yhteen kiertyneiltä.

Kummassakin nuori amerikkalainen tyttö kohtaa rakkautta ja kuolemaa ja kertomus lipuu hivuttaen lähemmäs totuutta. Kuka kutsui tytön ikuiseen tanssiin? Mitä tapahtui Rajametsässä, lammella, Ruusutarhassa tai Liejuisemman Laidan Talossa? Mysteeri aukeaa.

Säihkenäyttämö on loistava esimerkki tarinankerronnan tavasta, jossa jännitys ja jännitteet syntyvät teemalle uskollisen, tässä tapauksessa tanssittavan kielen pyörteissä.

Kudelman kaltainen lyyrisyys ja elliptiset, loppumattomat lauseet vievät pään pyörryksiin ja ihon kananlihalle.  Vaikka selityksiä nyt annetaan, mitään ei sittenkään sanota suoraan. Joku kertoo jotakin, minkä joku on kuullut jonkun ehkä nähneen. Huhut ja unikuvat pilkkovat viestiä.

Ja me, sivujen tällä puolella, yritämme katsoa kuolemaa silmästä silmään. Jos uskallamme.

Monica Fagerholm: Säihkenäyttämö.
Suom. Liisa Ryömä. 456 s. Teos 2009.

Lukupiiri tästä kirjasta kokoontuu Kulttuuri-alueella keskusteluissa!

Vierailija

Lukupiirissä: Monica Fagerholmin Säihkenäyttämö

Kirjasta Säihkenäyttämö. Tuossa kirjassa ei ollut mitään muuta hyvää kuin kansikuva. Se maisema siinä ja metsätie laittoi mielikuvitukseni liikkeelle, maalasin siitä taulun ja kirjoitin oman kertomukseni, jonka aion syksyllä taas alkavalle luovan kirjoittamisen kurssille viedä. Odotan mielenkiinnolla, mitä porukat siitä sanovat. Kirjaa en jaksanut loppuun lukea, oli mielestäni sekavaa ja töksähtelevää tekstiä.
Lue kommentti