Ping’an, Guangxi, 29. huhtikuuta

Emeishanilta siirtyminen Zhangjiajiehen kesti koko päivän. Bussimatka kulki jälleen mäkisen ja vuoristoinen maiseman halki. Laaksojen pohjilla oli asutusta ja isompia ja pienempiä viljelyterasseja, osa niistä kuivia, osa veden peitossa.

Minä parkkeerasin itseni hostelliin Zhangjiajien kaupungissa, kun Olli lähti katsomaan samannimisen kansallispuiston ihmeitä. Kaikki, jotka ovat nähneet Avatar-elokuvan, tietävät suunnilleen miltä Zhangjiajien korkeat hiekkakivitornit näyttävät. Niiden puiden peittämät huiput näyttävät samanlaisilta kuin elokuvan leijuvat vuoret.

Puiston turismibisnes on jopa nimennyt uudelleen yhden vuoritornin elokuvan mukaan Halleluja-vuoreksi. Elokuvan tekijät sanovat diplomaattisesti hakeneensa mallia monilta eri alueilta.

Olli vietti kaksi päivää puiston polkuja kiertäen, kun minä makasin hotellihuoneessa parannellen kihtiäni. En ymmärtänyt, mistä kihtikohtaus tuli, sillä kiinalaisen ruokavalion ei pitäisi altistaa kihtikohtaukselle. Vastaus oli kuitenkin ihan ilmeinen. Aihetta käsitelevillä nettisivuilla lueteltiin kihdin aktivoitumisen syitä ja niistä ensimmäinen oli nestevajaus. Emeishanin märän reissun aikana kannoin mukanani vesipulloa, mutta en kertaakaan edes avannut sitä. Parin päivän puurtamisen aikana join vain pari olutta ja muutaman kupin teetä.

Zhangjiajien hostellissa sain seurata kuinka monipuolisesta Kiinan television urheilukanava näyttää eri lajeja. Yhden päivän aikana seurasin ainakin biljardia, jalkapalloa, pöytätennistä, sulkapalloa, tennistä, naisten lentopalloa, amerikkalaista koripalloa, go-peliä, rodeoratsastusta ja lohikäärmeveneiden kilpailuja.

Matka jatkui yöjunalla kohti Li-jokea ja sokeritoppavuorten ympäröimää Yangshuon turistikaupunkia. Kun juna aamuviideltä saapui Liuzhoun kaupunkiin, meidät bongattiin heti ja houkuteltiin mukaan suoraan Yangshuohon menevään bussiin, ei tarvinnut kulkea Guilinin kaupungin kautta. Se olisi ollut hyvä ratkaisu, mutta meidät heitettiin ulos bussista kertomalla, että nyt oli tultu Yangshuohon.

Kaulla vastassa oli nainen, joka innokkaasti toisteli: Come, come. Luulimme, että hän viemässä meitä johonkin majoituspaikkaan, mutta meillä oli huonevaraus ja hyppäsimme paikalla olleeseen taksiin. Kuski pyysi kuitenkin 150 juania matkasta. Mitä ihmettä? Navigaattorin avulla hän näytti, että olimme vasta Li Pussa ja matkaa oli vielä jäljellä 42 kilometriä. Olimme jo taksissa, reput takakontissa. Tingimme hinnan alas 120 juaniin.

Jälkikäteen ajatellen tuo innokas nainen oli viemässä meitä minibussiin, eikä hotelliin. Olisimme tietenkin voineet voineet jatkaa matkaa bussilla eikä se olisi maksanut paljon, mutta eipä se siinä harvinaisen siistissä ja uudessa taksissa istuessa tullut mieleen. No, vajaan parinkymmen euron maksu ei kaatanut matkabudjettia.

Yangshuossa pääsin korvaamaan Zhangjiajien makaamiset. Vuokrasimme runsaasti käytetyt maastopyörät ja ajoimme yläjuoksulle Xingpingin kaupunkiin. Maasemat olivat ihan mahtavia, mutta korkeuserot kyllä vähän yllättivät. En olisi selvinnyt matkasta, jos en olisi löytänyt keinoa kiristää oksankarahkalla takavaihteen vaijeria. Muuten käytössä olisi ollut vain yksi iso vaihde. Myöhemmin paikallinen moottorikorjaaja ystävällisesti kiristi vaijeria kiinnitysruuvista.

Tykästyin pyöräilyyn, vaikka etuvaihteita ei voinut käyttää, niin että päätin jäädä yöksi Xingpingiin. Olli neuvotteli sopivan diilin taksin kanssa ja palasi Yangshuon hostelliin.

Otin tutusta hostellista halvimman sänkypaikan, “vähän kosteassa” huoneesta. Se oli karmein huone missä olen koskaan yöpynyt. Ongelma oli kalsea kosteus, joka oli tunkenut läpi kaikkien petivaatteiden ja huoneen voimakas haju, joka tuli kai sinne laitetuista koipalloista tai jostain vastaavasta aineesta. Huoneesta ulos käveleminen oli aina helpotus. Ajattelin, että yksi yö menee missä vain ja niinhän se menikin.

Kirjoitan tätä Ping’anin kylässä. Hostellimme yläpuolella alkavat valtavan korkeat Long Jin alueen riisiterassit. Ennätimme tehdä pienen kävelyn illalla. Aurinkoinen ilta tarjosi hyvän mahdollisuuden valokuvaamiseen.

***

Li-joen rinteillä viljeltiin valtavia määriä näitä miniappelsiineja. Jostain syystä niitä oli dumpattu kasoittain teiden varsille.

Kommentit (1)

MSi
2/1 | 

Veljesi on aina välillä viisaampi - sinä haluat aina ektriimiä.

Nestettä peliin, pitäisihän asia tietää. Ihmettelimme jo kun ei tullut blogia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Jokainen päivä Kiinassa on seikkailu. Tämän kun pitää mielessä niin omatoimimatkan väistämättömät kompuroinnit eivät pääse pahoittamaan mieltä. Kirjoittaja on tykästynyt Kiinaan asuttuaan siellä yhteensä runsaat kolme vuotta. Tässä blogissa hän raportoi kokemuksistaan kahden kuukauden reppureissulta eri puolilla Kiinaa.

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla