Kielojen aikaan...

Aurinko mailleen on vaipunut

kulkija kohtaloaan päivittää

kaik' häntä naurattaa hulivilivei!

Ei kysynyt korpitie aihetta nauruun

 tietää, et' kohta nousee uusi kuu

Korpitie oli niin h.....n vaikeaa

nyt eilinen kuljettu päättymään

ees marjamaat metsät vihannat

Tuol kielojen kellot heläjää

kotiaan vihreästi kaunistaa

Ovenpieliä valollaan koristaa

Taipuu taipuu vaan ei taitu

vahva perus silloin sitkeä

Tuoksu metsän ja kielojen

kulkuaan seuraa helinä kellojen

Jo askel keveä, nousee jalka

sammal tossun alla pehmeää

hyvä siit' on retkelle lähteä