Joku kerran kauan sitten
seinään piirsi uskonsa
kaiversi kiveen toivonsa
kuvan maalasi rakkaudella,

tulivat toiset ajat
toisenlaisissa saappaissa
marssivat miehet,

seinän kalkitsivat,
jotta loistaisi majakkana
hämärässsä ajassa,

salaisuutta kauan
seinä suojasi,

kunnes totuus alkoi polttaa
verenkarvaisena aamuruskona
läpi seinän kalkkikerroksen,

ja katso
pitkänäperjantaina
siinä he taas ovat:

orjankruunussaan
ihminen ristillä
ja molemmin puolin
ne kaksi muuta, joilla
sinun silmäsi, minun silmäni.