Äiti ei vastannut puhelimeen. Huolestuin, sillä yleensä äiti vastasi aina. Olin mökillä Vääksyssä, ja levottomuuteni kasvoi.
Kuuden jälkeen illalla sain elämäni hirveimmän puhelun: 'Äitinne on saanut kohtauksen ja on nyt matkalla Jorvin teho-osastolle. Tilanne ei ole hyvä. Valmistautukaa pahimpaan.'
Oli kesäkuun 9. päivä vuonna 2023.
Toukokuu 2023
Pari viikkoa aiemmin äidille oli iskenyt pihatalkoissa äkillinen kova pää- ja niskakipu. Isä oli kutsunut ambulanssin paikalle. Äiti kertoi, että ensihoitajat olivat arvioineet kivun johtuvan lihasjumista ja neuvoneet ottamaan kipulääkettä.
Ensihoitajat olivat arvioineet kivun johtuvan lihasjumista.
Seuraavana päivänä äitini oli oksentanut. Kipu paheni. Isäni oli vienyt hänet Jorvin sairaalan päivystykseen. Sielläkin kivun syyksi oli arvioitu lihasjumi ja äiti oli passitettu kotiin.
Nyt pari viikkoa myöhemmin oli selvää, että kyseessä oli jotain paljon vakavampaa.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/101mfd9j.jpg?itok=qml2vqmb)
Neurokirurgi kertoi, että uusi kohtaus oli ollut iso. Mitään ei ollut tehtävissä. Äiti oli aivokuollut.
Kysyin, olisiko uusi kohtaus voitu estää, jos äitini olisi tutkittu silloin, kun hän haki apua Jorvin päivystyksestä pari viikkoa aiemmin.
Neurokirurgi vastasi, että jos pienen kohtauksen jälkeen äiti olisi tutkittu ja aloitettu lääkitys, tämä iso kohtaus olisi voitu estää.
Surun keskellä minussa nousivat viha ja raivo. Miksi äitiä ei tutkittu, kun hän haki apua ensimmäisen kohtauksen jälkeen?
Heinäkuu 2023
Äidin hautajaiset pidettiin Tapiolan kirkossa.
Syyskuun lopussa tilasin äitini kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun asiakirjat. Ne olivat rankkaa luettavaa.
Neurokirurgi arvioi, että jos äiti olisi tutkittu ja aloitettu lääkitys, iso kohtaus olisi voitu estää.
Jorvin sairaalassa hänet oli vastaanottanut päivystävä lääkäri. Hän oli vielä opiskelija, kandi. Sitä vanhempani eivät tienneet.
Vanhempani olivat kertoneet kandille, että äidin suvussa on aivoverenvuototapauksia. He myös kertoivat, ettei äidillä ole koskaan ollut lihasjumeja tai päänsärkyä.
Kandi oli silti jatkanut ambulanssissa saadulla diagnoosilla. Hän ei ollut konsultoinut kokeneempaa lääkäriä, kuten meille myöhemmin väitettiin.
Äiti yritti saada apua myös terveyskeskuksesta. Puhelimessa hänelle annettiin kiireetön aika lääkärille kesäkuun puoliväliin. Se jäi käyttämättä.
Syyskuu 2023
Kantelin hoitovirheestä eduskunnan oikeusasiamiehelle ja lähetin selonteon tapahtuneesta Potilasvakuutuskeskukseen.
Pian sain tiedon, että oikeusasiamies oli siirtänyt kantelun sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa valvovalle Valviralle.
Valvira puolestaan ilmoitti siirtäneensä kanteluni Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen käsiteltäväksi muistutuksena. Valviran mukaan hoitovirhettä ei ollut tapahtunut.
Marraskuu 2023
Sain vastauksen muistutukseen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta. Vastauksessa todettiin, että terveysasemalla on toimittu asianmukaisesti, koska äidilleni oli annettu kiireetön vastaanottoaika. Hälyttäviä oireita ei tuolloin ollut tiedossa.
Joulukuun alussa sain Helsingin yliopistollisesta sairaalasta vastauksen ensimmäiseen kanteluuni, joka koski Jorvin päivystyksessä tehtyä hoitovirhettä.
Siinä todettiin, ettei äitini pään kuvauksen tarve ollut yksiselitteinen. Vastauksen mukaan perinnöllisestä riskistä ei ollut puhetta, vaikka isäni todistaa, että sukurasitteesta kerrottiin vastaanotolla.
Isäni todistaa, että sukurasitteesta kerrottiin vastaanotolla.
Lukinkalvonalaisessa verenvuodossa kipu alkaa usein räjähtävällä tavalla. HUSin mukaan äitini ei ollut kuvannut kipuaan noin, vaikka hänelle kutsuttiin ambulanssi pihatalkoisiin juuri äkillisen kovan kivun takia.
Lopuksi kirjeessä väitettiin, että päivystävä lääketieteen kandidaatti oli toiminut kokeneen yleislääketieteen erikoislääkärin välittömässä valvonnassa ja hoitopäätökset oli tehty yhdessä.
Olin järkyttynyt: Väitteet eivät pitäneet paikkaansa. Kirjauksia ei tehty, eikä ketään ollut konsultoitu. Kandidaatti teki päätökset itsenäisesti.
Olin järkyttynyt: Väitteet eivät pitäneet paikkaansa.
Vääriä väitteitä sisältäneen vastauksen jälkeen tein Valviralle kantelun, jossa kumosin HUSin perustelut.
Maaliskuu 2024
Sain päätöksen Potilasvakuutuskeskuksesta. Se arvioi, että äidin kuolema olisi voitu estää.
Hänet olisi oireiden ja potilashistorian perusteella pitänyt kuvata ja ottaa aivo-selkäydinnestenäyte. Silmänpohjia ei kirjausten perusteella tutkittu, vaikka kyseessä oli äkillisestä päänsärystä kärsivä potilas.
Tämän päätöksen myötä hautauskulut korvattiin potilasvakuutuksesta.
Potilasvakuutuskeskus arvioi, että äidin kuolema olisi voitu estää.
Otin uudelleen yhteyttä Valviraan, mutta he eivät edelleenkään nähneet HUSin vastauksessa puutteita. Esimerkiksi sitä, että konsultoinut lääkäri oli laiminlyönyt kirjaamisen.
Pyynnöistäni huolimatta Valvira ei pyytänyt sairaalasta äitini hoidon lokitietoja. Omaisille niitä ei anneta, mutta Valviralla on laaja tiedonsaantioikeus.
Äitini tietoja he eivät kuitenkaan pyytäneet, vaikka Valviralla oli ristiriitaista tietoa äitiäni hoitaneen kandidaatin saamasta konsultoinnista.
Toukokuu 2024
Tein uuden kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tällä kertaa kantelin myös Valviran toiminnasta.
Kyseenalaistin kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun käsittelyn ja sen, että Valvira ei ottanut asiaa uudelleen käsittelyyn, vaikka oli saanut lisätietoa tapahtumasta.
Elokuu 2024
Sain postitse tiedoksi Valviran eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämän selvityksen.
Aluksi Valvira toteaa, etteivät he ole toimineet väärin eikä ole tarvetta organisaatiovalvonnan aloittamiselle.
Toinen osa on selvitys äitiäni koskevan kantelun käsittelystä. Tiivistettynä sisältö kuului näin: arvioimme hoidon olleen asianmukaista.
Se kuitenkin oli muuttunut, että äitiäni hoitanutta päivystäjää ei enää kutsuttu lääkäriksi, vaan 'tilapäisesti lääkärin tehtävässä toimineeksi lääketieteen opiskelijaksi, joka ei varsinaisesti toiminut väärin'.
Äitiäni hoitanutta päivystäjää ei enää kutsuttu lääkäriksi.
Lopuksi Valvira vierittää äitini kuoleman hänen omaksi syykseen: 'Potilaan ensimmäinen päivystyskäynti tapahtui 23.5. ja uusi päivystyskäynti oli 9.6. eli tapahtumien viive oli 17 päivää. Potilaan oma velvollisuus on hakeutua uudelleen tutkittavaksi, jos oire ei väisty tai jos oire pahenee.'
Tuo uusi päivystyskäynti oli se, jolloin äitini tuotiin ambulanssilla aivokuolleena teho-osastolle.
Huhtikuu 2025
Paksussa kirjeessä tuli ratkaisu eduskunnan oikeusasiamieheltä.
Ratkaisun mukaan Valviran ei olisi pitänyt siirtää äitini kuolemaan liittyvää kantelua käsiteltäväksi muistutuksena.
Oikeusasiamies toteaa myös, että sairaalassa tapahtumat etenivät kuten me omaiset kerroimme: 'Kantelijan omaista hoitaneelta lääketieteen kandidaatilta ei ole pyydetty omaa lausuntoa, eikä vastauksessa ole nimetty kokenutta yleislääketieteen erikoislääkäriä, jonka välittömässä johdossa ja valvonnassa kandidaatti toimi.'
Oikeusasiamies toteaa, että tapahtumat etenivät kuten me omaiset kerroimme.
Oikeusasiamiehen mukaan potilaan hoitoon osallistuneet henkilöt on kyettävä selvittämään. Valviran vastauksesta ei käy ilmi, miten asiaa on potilasasiakirjojen puuttuessa selvitetty.
Päätöksessä todetaan: 'Väitettä ilman vastaavaa potilasasiakirjamerkintää tehdystä toimenpiteestä voidaan harvoin pitää luotettavana.'
Muuttuiko mikään?
En tiedä seurasiko päätöksestä mitään konkreettista.
Valvira päivitti toimintaohjettaan, mutta en nähnyt siinä sellaista kohtaa, jossa lukisi, että virkahenkilöt eivät saa harhauttaa. Ohjeessa ei myöskään lue, että kuolemaan johtaneita hoitovirheitä ei enää laiteta muistutuksina eteenpäin.
Virkahenkilöt eivät saa harhauttaa.
Se oli pettymys. Olin toivonut, että kantelu suojelisi jatkossa äitini ikäisiä naisia turhilta ennenaikaisilta kuolemilta.
Sen takia olen alkanut neuvoa ihmisiä: Älkää kääntykö takaisin päivystyksestä, vaan vaatikaa hoitoa. Ottakaa mukaan omainen, joka jaksaa taistella puolestanne.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 20/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
