Terveyden menetys suututti vauhdilla kiitävää toimittaja Raija Pelliä ytimiä myöten. Hädässä hän alkoi etsiä ihan uusia voiman lähteitä.

Toimittaja Raija Pelli, 66, oli ennen reumaan sairastumista vakuuttunut siitä, ettei tule tilannetta, jossa hän ei itsekseen pärjäisi.

– Ja katin kontit. Niinhän ei ole. Jouduin huomaamaan, kuinka arvokasta on, kun lähellä on ihmisiä, jotka välittävät ja tarpeen tullen auttavat, sanoo Raija.

– Varsinkin puolisoni tuki on ollut tärkeää. Mieheni Jörgen on auttanut uhrautuvasti, enkä ole tuntenut itseäni hänelle taakaksi. Se on minulle iso arvokas asia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Huomasin, kuinka arvokasta on, kun lähellä on ihmisiä, jotka välittävät ja auttavat.

Edelleen sekä mies ja läheisin lenkkikaveri toppuuttelevat Raijaa harva se päivä. Heidän mielestään hän täyttää liian touhukkaasti kalenteriaan. Pitäisi osata ottaa rauhallisemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aamulla hän on tapansa mukaan ponkaissut ylös viideltä, pannut kahvin valumaan ja avannut sanomalehden iPadiltä.

Edellisenä päivänä hän oli pitämässä luentoa unien ja alitajunnan maailmasta Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä.

Usein päivät täyttyvät lapsenlasten luona piipahtamisista tai koulumummona olosta alakoulun toisella luokalla Kauniaisissa. Seurakunnan lukupiiri on kerran kuussa.

– Kun virtaa on ja elämä on hiton nastaa, niin miksi himmailisin? En halua jässähtää sohvanmutkaan. Tiedän, että vähempi vauhti riittäisi, etten väsyttäisi itseäni. Sillä kun väsy tulee, se todella tulee.

Sopeutuminen vaati sitkeyttä

Vaikka reumadiagnoosin saamisesta on lähes 20 vuotta, Raijan on yhä vaikea palata raskaaseen elämänvaiheeseen liikuttumatta.

Diagnoosia odotellessa hänen vasemmasta kädestään tuli voimaton ja tunnoton, käyttökelvoton. Käsiin ja jalkoihin tehtiin useita leikkauksia. Kuntoutus kesti pitkään.

– Pahimpina aikoina mieheni piti auttaa minut ylös sängystä, sillä nilkkani olivat kuin turnipsit. Sekin masensi, että lääkitys oli kipujen vuoksi vahva. Tilannetta helpotti, että tiesin kipujen olevan kausittaisia.

Pahimpina aikoina mieheni piti auttaa minut ylös sängystä.

Joinakin päivinä Raija jakoi voimiansa sen mukaan, mihin aikaan lapset lähtivät kouluun ja palasivat. Tai mihin aikaan hän sai apua.

Työelämässä ollut Jörgen pilkkoi ruoka-ainekset valmiiksi, että Raija onnistui tekemään ruokaa yhdellä kädellä.

Aluksi tilanne pisti vihaksi.

– Mietin miksi tässä näin kävi. Viivästynyt diagnoosi oli hoitovirhe, mutta en lähtenyt tekemään valitusta. Ne ovat pitkiä ja inhottavia prosesseja eivätkä tuo terveyttä takaisin.

Pikkuhiljaa Raija sai takaisin toimintakykyään. Rakkaasta tv-työstä piti kuitenkin luopua.

Rakkaasta tv-työstä piti luopua.

äheisten ja ystävien tuki oli silloin korvaamatonta, erityisesti mieleen jäivät pitkät, hyvät keskustelut oman tyttären kanssa.

Jonkinlaisella pohjalaisella periksiantamattomuudellakin oli toipumisessa roolinsa.

– Minun luonnollani saataisiin aikaan iso harmistus, jos sille tielle lähtisin. Mutta se on valintakysymys. En halua ruikuttaa.

Liikunta pitää pään kunnossa

Raija tunnetaan eläväisenä, punatukkaisena Poliisi-TV:n toimittajana. Työvuosinaan hän harrasti liikuntaa joka päivä, varasti aamuvarhaisella aikaa juoksemiselle, kun muu perhe vielä nukkui.

52-vuotiaana maratonien harrastaja joutui selkä- ja jalkakipujen takia lopettamaan juoksuharrastuksen.

Kunnon vesijuoksu on kova laji.

Uiminenkin jäi, sillä voimakkaat potkut eivät sopineet selälle. Sen sijaan lääkäri suositteli vesijuoksua.

– Sanoin, että siihen en lähde. Se on tyhmän näköistä, eikä mitään oikeaa liikuntaa. Mutta kirurgi sanoi, että opettele se kunnolla. Ja oikeassa hän oli. Kunnon vesijuoksu on kova laji. Se tekee hyvää myös niskalleni ja käsilleni.

Lue lisää Raija Pelin hyvinvoinnin tekijöistä: ET Terveys 1/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla