Elina Grönlund haluaa rikkoa kuolemaan liittyvän tabun.
Toisinaan kuulee tarinoita siitä, kuinka kuoleva ihminen kertoo näkevänsä sukulaisen tai enkelin. ”Maija-sisko tuli, keitämä kahvit”, sanoi eräskin lappilaisrouva kuolinvuoteellaan.
Nämä kuolinvuodekokemukset saattavat tuntua hämmentäviltä, ja monesti ne leimataan viime hetken hourailuiksi tai hallusinaatioiksi. Hoitohenkilökunta saattaa jopa naureskella potilaan puheille.
Kääntäjä, sairaanhoitaja ja terveydenhuollon maisteri Elina Grönlund kiinnostui ihmisen viime hetkistä, kun hänen oma äitinsä kuoli. Elina sai vahvan kokemuksen siitä, että äiti ajoitti kuolemansa niin, että tytär ehti olla paikalla.
Hän ryhtyi tutkimaan kuolemaa ja haastatteli kuolevien parissa työskenteleviä sairaanhoitajia. Hän keskusteli myös lääkäreiden, pappien, diakonien ja sosiaalialan ihmisten kanssa. Syntyi kirja Matkavalmisteluja ja opastajia – elämän viimeisen vaiheen kokemukset (Basam Books), joka ilmestyy ensi viikolla.
Joku tulee hakemaan
Kuolinvuodekokemuksissa toistuu se, että joku tulee noutamaan kuolevaa. Usein se on vuosia sitten kuollut tärkeä henkilö, enkeli tai muu hengellinen olento.
– Nämä ovat tabuja, joita väistellään ja työnnetään syrjään. Sairaalamaailmassa ollaan tehokkaita ja keskitytään hoitamiseen. Kuolinvuodepuheita pidetään järkensä menettäneen höpinöinä. Poikkeuksen tekivät saattohoitokodissa työskentelevät hoitajat, joille kuolinvuodekokemukset ovat arkipäivää.
Miten omaisen tai hoitajan pitäisi sitten toimia, kun kuoleva kertoo näkevänsä jotain, jota muut eivät näe?
– Kannattaa suhtautua siten, että kyseessä on täysin luonnollinen asia.
Elina Grönlund toivoo, että hänen kirjansa avulla ihmiset rohkaistuivat olemaan kuolevien ihmisten lähellä ja näkemään sen kauneuden, joka lähtöön liittyy.
Kirja on samalla kattava tietopaketti siitä, miten eri uskonnot ja kulttuurit suhtautuvat kuolemaan.
Oletko sinä kuullut erikoisista kuolinvuodekokemuksista tai oletko ollut paikalla, kun joku on kuollut? Keskustele alla olevassa kommentointikentässä.
