
Vuosi sitten Mervi Koponen halusi hoitaa terveysongelmiaan. Ammattilaiset eli ET-lehden terveystiimi evästi hänet muutoksen tielle. Millaisia tuloksia Mervi sai?
MERVI KOPONEN, 62
- perushoitaja Varkauden terveyskeskuksen vuodeosastolla, osa-aikaeläkkeellä
- päätavoite vuosi sitten: pudottaa painoa ruokavaliota tarkentamalla
Se on saavutettu, sanoo Mervi Koponen ja hymyilee leveästi.
Paino on laskenut 75:stä kilosta 70 kiloon. Näin Mervi on hoitanut sepelvaltimotautiaan, verenpainettaan ja kohonnutta kolesteroliaan, joihin hänellä on myös lääkitys.
Mervin sydäninfarktista on kulunut kahdeksan vuotta, ja tuoreiden ultraäänitutkimusten mukaan sydämellä porskuttaa nyt hyvin. Verenpaine on 110/68, ja kolesteroliarvot ovat kohdallaan. Kokonaiskolesteroli on 3.5, HDL 1.42 ja LDL 1.5.
Mervi on pienentänyt ruoka-annoksiaan ravitsemusterapeutti Ursula Schwabin neuvojen mukaan.
– Olen myös lisännyt kalan, kanan ja kasvisten syöntiä. Keitän puuroa aamiaiseksi tai lounaaksi. Sokeri oli helppo jättää kokonaan, Mervi luettelee.
Hän syö marjoja ja hedelmiäkin enemmän kuin ennen. Rasvaisesta ruoasta hänelle tulee huono olo. Mervi suosii keittämistä ja hauduttamista paistamisen sijaan. Valmiiksi marinoidut lihat ja kalat hän on jättänyt kokonaan ja maustaa nyt kaiken itse, jotta voi säädellä suolan määrän.
Työ on henkireikä
Mervi on lisännyt kuntosaliharjoittelua ja lenkkeilyä, kuten fysioterapeutti Kirsi Annila neuvoi. Selkä onkin pysynyt melko hyvässä kunnossa.
– Kuljen autolla vähemmän kuin ennen, mieluummin kävelen kaksi kilometriä lähikauppaan.
Merviä harmittaa, ettei hän ole saanut riittävää säännöllisyyttä sauvakävelyyn ja uintiin. Hän kokee, että hänen harteilleen kasautuu liikaa kuormaa edelleen. Hoivatyö jatkuu kotona, sillä hänen miehensä sairastaa selkäänsä ja Parkinsonin tautia.
– Olisin hautonut sydämeni rikki, ellen olisi hakenut jutteluapua työterveyshoitajalta, Mervi sanoo.
Työssä niin työkaverit kuin potilaat ovat Mervin henkireikä. Tuntuu mukavalta, kun potilaat vapaapäivän jälkeen ilahtuvat hänet nähdessään.
– Onneksi minulla on hyvä, läheinen ystävä, jolle voin soittaa vaikka yöllä. Hän kannustaa.
Mervi sanoo saavansa puhtia jo siitä, että ajattelee voimanlähteitään, kuten keskusteluja, liikuntaa ja lapsenlapsiaan.
– Pohjimmiltani olen iloinen optimisti, hän sanoo.