Lestin nuoret mummot hurahtivat tikkailuun

Langat pursuilevat vanhasta tiinusta ja lasipurkit ovat pullollaan jämänöttösiä. Puikot majailevat papan puisessa ruuvilaatikossa. Sohvaa koristaa isoäidin neliöistä virkattu peite. Vanhat matkalaukut ovat täynnä lankoja.

Kuulostaako tämä kolmikymppisen naisen elämältä? Ei, ennemminkin mummoilulta.

Mummoiluksi kutsuttu elämätapa lähti aluksi nousuun mummosukupolven astioiden ja kankaiden arvostuksesta sisustuksessa. Pääkaupunkilaiseen ilmiöön leivottiin vielä elämän hidastaminen, itse tekemisen arvostaminen ja ripaus luomuruokaa. Sitten ollaankin jo perinteisen mummoilun ytimessä: kotikeskeistä elämää, ruuanlaittoa, säilömistä, käsitöitä ja kukkien hoitoa.

– Maalla tämä ei ole välttämättä koskaan mennytkään pois muodista, toteaa Noora Piispanen, 37, ja antaa itselleen kyytiä keinutuolissa. – Jos jotain pitää hankkia, mietin ensimmäisenä, voiko sen tehdä itse. Olen tehnyt kenkiä, lasi- ja metallikoruja ja takonut puukkoja. Parhaillaan teen vaatekaappia koivusta. Kangas ja lanka ovat rakkaita. Ompelen omat ja 4- ja 6-vuotiaiden poikieni vaatteet.

Lue lisää Lestijärven nuorista mummoista Reijan räsymatto -blogista täällä.