Voit olla itsestäsi ylpeä. Upea kolesteroli ja sokeriarvo kunnossa! Terveyskeskuksen omalääkäri katselee tyytyväisenä laboratoriotuloksiani. Painonpudotukseni ja hänen lempeä patistuksensa siihen näkyvät ruudulla selkeinä tuloksina. Kaikki punaisella olleet veriarvot ovat laskeneet. Ylpeäksi en kuitenkaan itseäni tunne. Olen vain iloinen. Valtavan iloinen.
Edellisellä tapaamisella tunnelma oli toinen. Olin salakavalasti lihonut. Olin jatkuvasti väsynyt. Varsinkin sokeriarvoni oli hälyttävän korkea.
– Olet vaarassa saada aikuisiän diabeteksen, lääkäri sanoi. Ja jatkoi suoraan, mutta syyllistämättä, että elintapoja muuttamalla voisin sen vielä estää.
Kokonaisen vuoden päätin aloittaa. Mutta olin aina liian kiireinen, liian väsynyt, liian... Suklaata kului ja vyötäröomena pyöristyi. Yritin ja lannistuin. Jokainen painonpudottaja tunnistaa tämän vaiheen. Päätös ei pidä. Maali on tavoittamattoman kaukana.
Sitten sisuunnuin. Kirjoitin paperille listan, mitä plussaa liikakilojen karistaminen elämääni toisi. Se motivoi. Nyt kiloja on pudonnut 10 ja tunnen kropassani joka päivä, että se kannatti.
Laihtuminen voi jopa parantaa. Elämänlaatua se kohentaa varmasti. Liikkuminen on vetreämpää. Hengitys kulkee helpommin. Mielialakin nousee. Tässä iässä ei tarvitse eikä edes pidä laihduttaa itseään rusinaksi. Pienikin pudotus auttaa. Eikä rasvasotaa tarvitse käydä yksin. Tukea saa vaikkapa omasta terveyskeskuksesta.
Eräs ystäväni muistutti, että syksy on pikku-uusivuosi, mahdollisuuksien ja hyvien päätösten aika. Kesämässäily vaihtuu kunnon ruokarytmiin. Liikunnanilo moninkertaistuu mukavassa porukassa.
Lue ET 13/2009 sivut 58–60 ja kerro oma kevennystarinasi.
Hyvän olon lisäksi voit voittaa mukavan palkinnon.
