Muusikko ja kirjailija A.W. Yrjänä: ”Toisten ihmisten läsnäolo ruokkii aivoja ihan eri tavalla kuin yksinolo.”

Kaupunki / maaseutu

Olen asunut yhteensä kahdeksassa kaupungissa. Lapsena ja nuorena asuin pienissä teollisuuskaupungeissa, kuten Kemissä ja Torniossa, opiskeluvuosina Helsingissä.

19 vuotta sitten muutimme vai­moni kanssa Porvooseen. Sieltä sai hankittua edullisesti oman kodin.

Asumme keskustassa omakotitalossa, ja meiltä on 500 metriä sienimetsään. Kaikki palvelut ovat lähellä, mutta ei ole niin hirveä tohina koko ajan päällä.

Boheemi / suunnitelmallinen 

En ole mikään renttu, joka antaa muiden ottaa vastuun käytännön asioiden järjestämisestä. Tykkään edetä työ­asioissa aikataulun mukaan. Bändini CMX:n perusteella on voinut vaikka tarkistaa kellon keikkareissuilla. Olemme aina ajoissa.

Asumme keskustassa omakotitalossa, ja meiltä on 500 metriä sienimetsään.

Välillä täytyy ladata pattereita, pitää älyä terävänä ja ruokkia mielikuvitusta ja empatiakykyä. Siksi luen paljon.

Jos joku romaani tai tietokirja hiukkasfysiikasta imaisee mukaansa, en ehkä tee muuta sinä päivänä.

Yksin / yhdessä 

Vanhemmiten olen huomannut, että toisten ihmisten läsnäolo ruokkii aivoja ihan eri tavalla kuin yksinolo.

Se kylvää tunteiden ja järjen alueelle sellaisia yhteyksiä, joita en yksin ollessani käytä.

Ihan parasta on, jos mennään 8–10 hengen ystäväporukalla jonkun mökille niin, että siellä on tarpeeksi ruoanlaittoa, viiniä ja filosofiaa sekä itkua ja paljon naurua.

Mestarikokki / apukokki

Teemme vaimoni kanssa vuosittain yhden tai useampia 40–400 hengen catering-keikkoja omaksi ja ystävien iloksi.

Olemme leiponeet leipää, tehneet makkaroita ja likööriä sekä siideriä oman pihan omenoista.

Lempisieneni on lampaankääpä, josta saa helposti tasakokoisia pihvejä.

Liikunta / lepo

Inhosin kaikkea liikkumista 16-vuo­tiaaksi saakka. Sitten alkoivat bändihommat ja treenikämpälle piti pyöräillä 20 kilometriä.

Kun myöhemmin keikoilla huomasin, että meinaan pyörtyä lavalle, aloin lenkkeillä. Kunto nousi, mutta sain selkävaivoja. Sitten yksi kaveri raahasi minut kuntosalille.

Inhosin kaikkea liikkumista 16-vuo­tiaaksi saakka.

Kolmenkympin jälkeen aloin taas laiskistua. Nykyisin yritän pitää peruskuntoa yllä. Käyn salilla, jotta jänteet pysyisivät kunnossa. Kävelen äänikirjoja kuunnellen. Puutarhakin teettää jonkin verran työtä.

Vanha / uusi

Pidän vanhoista rakennuksista. Minua kiehtovat ne nyt jo näkymättömät ihmiset, jotka ovat kulkeneet rakennusten käytävillä, nojanneet niiden seiniin, itkeneet ja nauraneet, syntyneet ja kuolleet.

Pidän historian tuhatlehtisestä leivoksesta, joka saa mielikuvituksen liikkeelle.

Esineitä en ole koskaan keräillyt, en edes kirjoja, levyjä tai kitaroita.

Kerran yövyimme Kreetalla hotellissa, joka oli rakennettu 1500-luvulla. Akropoliilla Ateenassa tuli todella omituinen olo, kun tajusin katsovani samaa näkymää kuin Platon aikoinaan.

Johdatus / sattuma 

Analyyttisen psykologian isällä C.G. Jungilla on merkityksellisen sattuman, synkronisiteetin, käsite. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi näennäisesti toisiinsa liittymätön asia tapahtuu rinnakkain.

Tuli omituinen olo, kun tajusin katsovani samaa näkymää kuin Platon aikoinaan.

Jos ihmisellä on hyvä suhde piilotajuntaansa, hän huomaa yhä useammin merkitykselliseltä tuntuvia sattumia ulkoisessa tai sisäisessä maailmassa tai ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. Silloin sattumasta tulee ikään kuin johdatusta.

Kirjaan näitä merkityksellisiä sattumia yleensä päiväkirjaan, mutta usein ne tulevat niin vaivihkaa, että vain hymähdän.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 19/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.