Taistelu

Yksin ihminen olla tahtoo
luonnon hiljaisuutta kuulla
ympärillä rauha liikkumaton

Astun veneeseen melon
kuin usvassa onneni lipuis
venhe tyyntä järven pintaa

Mulla mieli murheessa
taas niin onnellinen olla
yhtaikaa mietin kumpaa

Sykkii sydän elämälle odottaa
muutosta tunteet tunnustellen
tutkin sydäntäin mieltä muutan

Jumala kiellä suuntaa multa
kulkea kanssaan saa joka miellä
varmana rantaan venheen vien
kiinnitän paaluun solmin turvaan

Rauha laskeutuu tällä tiellä
kuin järven kirkas pinta lainein
lumpeen lehdillä itkut eilisen
kevyesti vesikirput niis' karkeloi

ratkaisun tiedän se vie elämään
keikki armostaan tarpeet saan