Kaksi kurkea

Oli pellolla kurkia kaksi,
ne olivat vierekkäin.
Niitä arvelin rakastaviksi,
kun olivat lähekkäin.

Ne tulivat etelästä,
taas tänne pohjoiseen.
Ne nauttivat keväästä tästä,
kun tulivat uudelleen.

Ne etsivät pesää varmaan,
nyt kodiksi itselleen.
Ehkä löytävät paikan parhaan,
myös kodiksi poikasilleen.

Siinä ne seisoivat kaksin,
pää pystyssä katsellen.
Ne tunsi itsensä mahtavaksi,
kevätpäivänä ylpeillen.

Ne avaran taivaan alla,
taas tunsivat onnen sen,
kun kevät on kaikkialla
ja aurinko lämpöinen.