Lyhyen hetken olimme kaikki mitä on rakkaus

Kasvonsa varjojen pieksemät,
silmänsä nimeäni huusivat
tuntemattomana luokseen kutsuivat,

Maantien pientareella, alla pajupuun
käden ojennetun näin
kysymykseen vastasin, syliinsä jäin

Laiturilla luovuin huomisista
tulevista päivistä, satiiniöistä
Särkynein unelmin
hänen matka-arkkuunsa kaipuuni pakkasin.

Taas olin ehjä,
yksinäinen polku
ilman kyyneleitä.