ET-lehden toimitussihteeri Sinikka Klemettilä sai ensimmäisen lapsenlapsen kesällä. Nyt on aika antaa pojalle nimi. Kerro omat kokemuksesi!

Ristiäispäivänä aurinko paistaa ja lähisuku on kokoontunut nuorenparin kotiin. Mummi on päässyt tositoimiin, testaamaan arkista tehokkuuttaan ja taikomaan pötyä pöytään. Lohirullia, mozzarellapiirakkaa, kakkua. Kaikki saavat syödäkseen ja kahvia juodakseen. Mukana on myös vauvan kolme isoisovanhempaa, ja pappikin on sukua, tyttären isän täti.

Jaa nimi? Poika kantaa kuuluisaa sukunimeä, ja ennen hänen syntymäänsä ajatukset pienestä Urhosta tai Sylvistä hihityttivät. Urho varsinkin, kun oli hilkulla, ettei hän syntynyt Urhon päivänä.

Hänestä tulee Leo Johannes. Pidän nimestä. Paavillinen satsi, mutta jämäkkää suomea.

Ymmärrän kyllä senkin, että vanhemmat haluavat olla omaperäisiä ja antaa lapselle nimen, jota ei ole joka toisella. Oma sukupolvi tottuu mihin vain, mutta meillä isovanhemmilla voi olla vaikeuksia. Kuten Lari Kotilainen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (38/2013): ”Erään ystäväni esikoisen piti oppia puhumaan ennen kuin tuore isoisoisä suostui käyttämään hänestä hänen omaa nimeään eikä nimitystä ’pikkuherra’.”

Lue koko juttu ET-lehdestä 18, toinen osa lehdestä 15, ja ensimmäinen osa ET-lehdestä 12.

Mummoksi on matkalla

Sinikka Klemettilä

  • Syntynyt 1956 Oulussa, asuu Helsingissä.
  • ET-lehden toimitus­sihteeri.
  • Naimisissa, kolme lasta, kaksi bonuslasten­lasta ja kesäkuussa syntynyt tyttärenlapsi. 

Mitä sinä olit mieltä lapsenlapsesti nimestä? Saitko osallistua sen päättämiseen?

Kerro ajatuksesi sähköpostilla et-lehti@sanoma.com tai vastaa kysymyksiin tästä linkistä.

Parhaat ajatukset julkaisemme nettiet-sivustolla ja palkitsemme kirjoittajat Rakas lapsenlapsi - isovanhempien muistiinpanoja -kirjalla.

Lue sarjan aiemmat osat tästä linkistä.

Oletko jo mummo?

Tee leikkimielinen testi, millainen mummo olet! Testiin pääset tästä.