Tuohityöt ovat perinteisiä suomalaisia käsitöitä, jotka vaativat taitoa ja sorminäppäryyttä. Mutta yksinkertaiset ja pelkistetyt ovat usein kaikkein kauneimpia, kuten tämä helppo tuohikranssi.

Graafinen suunnittelija Tiina Rinne on sekä tehnyt että kuvannut tuohikranssin. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia. Tiina on julkaissu monta kädentaitoaiheista kirjaa.

– Neljä vuodenaikaamme antavat loputtomasti mahdollisuuksia käsillä tekemistä rakastaville. Vuoden kiertokulkua kannattaa seurata, sillä jokaisella materiaalilla on oma paras aikansa. Risut ja pajut taipuvat parhaiten keväällä, tuohi kiskotaan keskikesällä. Monet materiaalit löytyvät lähimetsästä tai ojan pientareelta, Tiina Rinne toteaa.

Tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa, jolloin se on pehmeää, taipuisaa ja kauniin kellertävää. Tuohi kerätään kaadetuista tai kaadettavaksi tarkoitetuista puista, ja maanomistajalta on saatava lupa keräämiseen. Tuohta ei koskaan saa ottaa elävästä puusta, sillä se on elintärkeää koivun hyvinvoinnille. 

Kiedo notkeista, pitkistä riippakoivun oksista kranssin sisus. Päällystä se sävykkäällä valkealla tuohella. Risut urpuineen pilkahtelevat kauniisti tuohikierteiden välistä.

Näin teet tuohi-risukranssin

Tarvikkeet:

  • taipuisia koivunoksia
  • tuohinauhaa
  • rautalankaa (puolalankaa)
  • pellavalankaa
  • parsinneula
  • oksasakset
  • sivuleikkurit
  • sakset
  • pellavanarua
  1. Taivuta muutamasta pitkästä koivunoksasta rengas ja sido se rautalangalla ympyräksi. Lisää uusi nippu oksia renkaan päälle ja sido rautalangalla. Jatka, kunnes kranssi on haluamasi paksuinen.
  2. Kieputa tuohinauhaa risuisen pohjan ympärille tiiviisti, kuitenkin niin, että pohjan risut pilkottavat tuohien välistä ympyrän ulkoreunoilla. 
  3. Jatka tuohinauhaa ompelemalla kaksi päätä pellavalangalla. Jätä jatkoskohdat nurjalle puolelle.
  4. Tee pellavanarusta ripustuslenkki ja kiinnitä  se tuohinauhaan kranssin nurjalle puolelle.

Tiina Rinne: Pellavasydän ja käpykranssi, Gummerus.

Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita luonnonmateriaalien käyttämiseen koristeissa, eri vuodenaikojen mukaan. Tuohesta voi tehdä oviverhon, boolikauhan, ruukunsuojuksen ja servettirenkaan. Pajusta saa vadin, aidan tai kranssin. Risuista ja varvuista voi kasata vaikka metson pihalle tai ihania luutia. Myös järvikaislasta on monia inspiroivia ohjeita.

Kirjan selkeät ohjeet antavat tekeville käsille iloa ja intoa omien koristeiden tekoon. Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

Puukko, puuta ja kukkasia – siinä kaikki, mitä tarvitaan seuraavien käsitöiden tekemiseen. 

Kesällä on aikaa tehdä. Perinnekäsitöiden ääressä viihtyvät yhtä hyvin nuoret kuin vanhatkin. Kaarnalaivojen lähtöfanfaari kajautetaan pajupilleillä ja voittaja kruunataan kukkaseppeleellä.

Kaarnalaiva

  1. Vuole puukolla kaarnanpala laivan muotoiseksi.
  2. Tee kaarnanpalaan reikä ja kiinnitä puutikku sen keskelle. Nyt laivalla on masto.
  3. Työnnä tikkuun sopivankokoinen lehti purjeeksi. Voit myös tehdä purjeen tuohesta tai paperinpalasta.

Pieni ja kapea laiva kulkee vikkelämmin kuin iso ja leveä.

Pajupilli

  1. Katkaise suora, oksaton, noin sormenpaksuinen ja 15–20 sentin mittainen pajukeppi.
  2. Tee suukappale: leikkaa kepin toinen pää viistoksi, mutta jätä kärki tasaiseksi.
  3. Viillä pieni lovi 3–5 sentin päähän suukappaleen kärjestä.
  4. Tee kuoren paksuinen viilto kepin ympäri 5–10 sentin päähän lovesta. Naputtele kuorta ja kiertele sitä varovasti edestakaisin, kunnes se löystyy.
  5. Vedä kuori irti varovasti, jotta se irtoaa ehjänä.
  6. Suurenna lovea hieman. Mitä syvempi lovi, sen matalampi ääni.
  7. Veistä suukappaleen kärjen ja loven välisestä puusta ohut siivu pois.
  8. Laita kuori takaisin paikalleen. Pilli on valmis.
  9. Jos pilli ei soi, syynä on todennäköisesti se, että lovi ei ole riittävän syvä. Tai sitten kärjen ja loven välistä on veistetty liian pieni pala pois.

Tee pajupilli toukokuun puolivälin ja juhannuksen välillä.

 

Elina Koskelainen on tehnyt kirjan perinnekäsitöistä.
Elina Koskelainen on tehnyt kirjan perinnekäsitöistä.

Kukkaseppele

  1. Asteta kaksi kukkaa ristikkäin.
  2. Taivuta päällimmäisen kukan varsi toisen kukan ali.
  3. Vedä varsi kukkien välistä ja käännä se toisen kukan viereen.
  4. Aseta seuraava kukka varsien päälle.
  5. Taivuta kukan varsi edellisten varsien ali.
  6. Vedä varsi kahden jälkimmäisen kukan välistä ja laita se toisten varsien viereen.
  7. Lisää kukkia ja jatka samalla tavalla, kunnes kukkaseppele on sopivan kokoinen.
  8. Työnnä lopuksi kukkien varret seppeleen sisään. Seppele on valmis.

Käytä seppeleeseen monia eri ketokukkia pieninä nippuina.

 

Ohjeet kirjasta Perinnetaidot – käsikirja kaikille. Elina Koskelainen ja Heikki Saure. SKS

 

Nyt eletään vihdan ja vastan tekemisen sesonkia. Käsityötaitaja Elina Koskelainen kertoo, miten työ kuuluu tehdä.

Vihtasesonki alkaa juhannuksesta ja kestää heinäkuun alkuun. Ennen juhannusta lehdet ovat liian pehmeitä ja heinäkuun alkupuolen jälkeen ne alkavat irtoilla turhan helposti. 

Tee ensin vihdalle side

  1. Tee kaksi sidettä koivun oksista.
  2. Karsi lehdet ja kuori oksa puukolla.
  3. Seuraavaksi kierrä oksa kierteelle. Laita oksan paksumpi tyvipää jalan alle. Ala kiertää oksaa ohuemmasta päästä kohti tyvipäätä. Jätä päähän vajaa 10 sentin kiertämätön pätkä. Se helpottaa siteen pujottamista.
  4. Teroita tyvipää puukolla.

Näin teet vihdan

  1. Katkaise koivun oksat tyvestä. Karsi lehdet pois kädensijan kohdalta noin kahden kämmenen leveydeltä. Aseta muutama oksa kämmenellesi viuhkamaiseen muotoon siten, että lehtien nurja puoli osoittaa kohti taivasta.
  2. Lado lisää oksia toistensa päälle lehtien nurja puoli ylöspäin.
  3. Kun noin puolet vihdasta on ladottu, käännä se ympäri.
  4. Lisää loput oksat lehtien nurja puoli ylöspäin.
  5. Kun vihta tuntuu sopivan kokoiselta, purista sitä napakasti ja pujota siteen terävä pää keskeltä nippua kädensijan lävitse. Työnnä side niin pitkälle kädensijan lävitse, että siteen terävää päätä jää näkyviin suunnilleen kämmenen leveyden verran. Taita pää kiinni kädensijaan.
  6. Kierrä siteen toinen pää muutaman kerran kädensijan ympärille. Pujota jäljelle jäänyt pää siteen yli ja ali niin monta kertaa, että sidos on napakka ja tiukka.
  7. Tee toinen sidos samalla tavalla noin kämmenen leveyden verran ensimmäisen sidoksen alapuolelle.
  8. Kun sidos on napakka ja tiukka, tasoita oksien loppupäät puukolla.
  9. Tee yli jääneestä siteestä ripustuslenkki ja pujota siteen toinen pää kädensijan sisään.

Laita vihta hautumaan veteen ennen saunomista.

Ohje kirjasta Perinnetaidot – käsikirja kaikille. Elina Koskelainen ja Heikki Saure. SKS.

Tunikamainen mekko on huoleton rannalla uimapuvun päällä ja kätevä kaupungilla kesähousujen ja t-paidan kanssa.

Koko:
38–42. Vaatteen rinnanympärys on 110 cm (mukana on väljyys), koko pituus olalta helmaan noin 80 cm ja helman ympärys on noin 142 cm.

Tarvikkeet:
Puuvilla- tai viskoosikangasta noin 90 cm (kankaan leveys vähintään 145 cm), ompelulankaa ja halutessasi vinonauhaa 2,5 m.
Huom! Marimekon Ananas-kangasta tarvitaan 150 cm, jos vaate leikataan poikittain kankaasta, kuten mallityössä on tehty.

  1. Suurenna pienoiskaavat luonnolliseen kokoon ohjeen mukaan, tee kaavaan tarvittavat muutokset.
  2. Sommittele kappaleet kankaalle ja leikkaa ne kaksinkertaiselta kankaalta (oikeat puolet vastakakkain), etu- ja takakappaleen keskikohta taitteille. Lisää kaikille sivuille 1 cm:n saumanvarat ja helmaan 2 cm:n saumanvara. Leikkaa kappaleet.
  3. Leikkaa muotokaitaleet, jos et käytä vinonauhaa.
  4. Aseta etu- ja takakappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele olat yhteen 1 cm:n saumanvaralla. Huolittele siksakilla.
  5. Ompele sivusaumat 1 cm:n saumanvaralla ja huolittele saumanvarat yhteen.
  6. Ompele muotokaitaleet ensin renkaiksi ja sitten kädenteille ja pääntielle 1 cm:n saumanvaralla oikeat puolet vastakkain. Huolittele kaitaleiden ulkoreunat siksakilla. Taita ja silitä muotokaitale oikeaan asentoon ja tikkaa suoralla ompeleella paininjalan etäisyydellä reunasta.
  7. Ompele helmaan päärme. Marimekon kankaassa helmaan taitettiin 2 x 1 cm:n päärme joka ommeltiin reunasta. Viskoosikankaan helma huoliteltiin siksakilla, ja nurjalle silitettiin 2 cm:n taite, joka ommeltiin koneella.

Näin käytät pienoiskaavaa

Suurenna pienoiskaava luonnolliseen kokoon muotoilupaperille, jossa on 5 cm x 5 cm ruudutus, tai piirrä tällainen ruudutus tavalliselle kaavapaperille.

Piirrä sitten kaava pienoiskaavasta suurempaan ruudutukseen niin, että pienoiskaavan 1 ruutu vastaa 5 cm x 5 cm ruutua. Tarkista, että pääntien ja kädentien kaaret tulevat tasaisiksi. Kaavassa näkyy puolikas etu- ja takakappaletta, taite on keskellä edessä/takana.

Piirrä etu- ja takakappaleet erikseen. Takakappaleen pääntie on korkeampi, muuten kaavat ovat tässä väljässä mallissa samanlaiset eli eteen ei ommella muotolaskoksia.

Mekon pituus olalta helmaan on noin 80 cm. Voit jatkaa tai lyhentää kaavaa sen mukaan, miten pitkän mekosta haluat. Jos haluat siitä pienemmän, poista ylimääräistä väljyyttä pari senttiä keskeltä edestä/keskeltä takaa. Jos poistat kaavan taitteelta esimerkiksi 2 cm, niin vaatteen ympärys pienenee kokonaisuudessaan 8 cm.

Yksi ruutu on 5 x 5 cm

Huolittele muotokaitaleilla

Jos huolittelet pääntien- ja kädenteiden reunat leikkaamalla kankaasta muotokaitaleet, piirrä niitä varten omat kaavat (katkoviivat kädentiellä ja pääntiellä).

Kaitaleen kaava on siis noin 1,5 cm leveä, ja kun lisäät kaitaleiden reunoille 1 cm:n saumanvarat, leveys on noin 3,5 cm. Voit myös käyttää kankaan väristä valmista vinonauhaa.

Tiedustelut:
Malli ja ohje: Anne Sneck, 0500 812135, arkisin 9–15
Ompelu: Heli Peltola
Tarvikkeet:
Eurokangas Petikko (09) 270 69131
Marimekko (09) 758 7244
Stockmann (09) 1211

Suunnitteletko uusia koristetyynyjä? Vai tarvitsetko kauniin käyttötyynyn? Esittelemme 29 upeaa teosta, joista saa ideoita omien tyynyjen valmistamiseen.

Näet tyynyt, kun klikkaat yllä olevan kuvan nuolia.