Arto Nyberg käyskentelee väkijoukossa mieluummin kuin metsissä. Kotikaupungissaan Helsingissä hän virkistäytyy yllättävässä paikassa.

"Asuin lapsuuteni Viialassa keskellä kylää. Olen siis aina asunut kaupunkimaisessa ympäristössä. Tietysti lapsena kirmailtiin metsissä, mutta en ole varsinainen luontoihminen. En harrasta lintujen tarkkailua enkä marjasta. Vanhempani ovat poimineet meille vadelmat ja mustikat.

Läheisin luontoelämys Helsingissä on minulle Töölönlahti. Siellähän on kymmeniä lintulajeja. Se on todellinen keidas keskellä Helsinkiä, jossa voi nähdä esimerkiksi, kuinka joutsenet taistelevat reviiristään. Käyn siellä kävelylenkeillä säännöllisesti, usein poikani kanssa.

Olen sisämaan kasvatti. Minulla ei ole romanttista suhdetta mereen. Olen miettinyt merta niin, että kun sen näkee, niin tajuaa, että se ei pääty ihan heti. Jos lähtisi rannasta, ei voi tietää, mistä itsensä löytää – todennäköisesti jostakin kaukomaasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen käynyt 55 itsenäisessä valtiossa, ja jonkinlainen kaukokaipuu vaivaa minua aina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin 20 vuotta sitten Punaisen Ristin hommissa Tadžikistanissa puoli vuotta. Sanotaan, että se on Keski-Aasian Sveitsi. Se on kyllä mahtava paikka luontonsa ja maisemiensa takia. Siellä oli teräviä vuorenhuippuja ja kirkasta ilmaa. Se on kaunis kuin mikä. Vain 10 prosenttia maasta on viljelykelpoista, koska vuoristoja on niin paljon.

Jaoin siellä ruokaa vanhuksille. Ruokin 12 000 mummoa ja vaaria. Kaikkiaan 40 000 vanhusta kävi syömässä Punaisen Ristin tarjoamaa ruokaa.

Tadžikistanissa ei ollut muuta ongelmaa kuin islamilais-neuvostoliittolainen aikakäsitys. Jouduimme käyttämän harriholkerimaisia otteita: kun sovitaan, että joku asia tapahtuu vaikka kello kahdeksan, niin se ei saa alkaa yhdeksältä.

Joka kerta, kun matkustan ulkomaille, se on elämys.

Ensimmäiseksi kiinnitän aina huomiota ruokaan ja juomaan, niihin muutenkin enemmän kuin maisemaan. Pyrin syömään ja juomaan jotakin paikallista. Sehän matkoilla hauskaa onkin, kun katsoo, mistä paikalliset hankkivat ruokansa.

Viihdyn erinomaisesti kaupungeissa. Niissä voi kokea kulttuurielämyksiä ja touhuta kaikenlaista. Lontoo on suosikkipaikkani. Se on läntisen maailman pääkaupunki. Erityisesti pidän siitä sen historian takia.

Rakennetussa ympäristössä pidän ihmisistä, ja haluan nähdä, miten eri maissa eletään. Se on suuri rikkaus. Suomessa on niin tuttua ja turvallista, että tekee hyvää päästä muualle ja ravistella itseään eri kulttuureihin kuuluvien ihmisten keskellä.

Suomalaisille luonto on itsestäänselvyys, ei sitä tule erikseen ajateltua. Tietysti käyn kesällä järvessä uimassa ja meren rannassa kävelylenkillä. Yksi hienoimpia asioita Suomessa on jokamiehen oikeus. Se on ainutlaatuinen. Sellaista ei ole kaikkialla."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2015.

Lue lisää ET-lehden henkilöjuttuja täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla