Pienin jaloin poljin pihamaata,
sitä uskoa ei varmaan kukaan saata.
Kuinka onnellinen silloin olinkaan,
miten paljon luotin aikaan tulevaan.

Silloin vastaanotin päivän jokaisen,
kaikesta jo etukäteen riemuiten.
Ja luulin että ikuisesti saan,
alkaa joka aamu aina uudestaan.

Silloin eilinen ei mieltä painanut,
yön jälkeen kolhuja ei muistanut.
Vaikka nukahtikin polvin naarmuisin,
heräs uuteen aamuun mielin luottavin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuinka onnellinen silloin olinkaan,
miten paljon luotin aikaan tulevaan.
Ja luulin että ikuisesti saan,
alkaa joka aamu aina uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla