On juhannusaaton myötä
jo loppunut arkinen työ.
Järven takana kookas kokko
yläilmoihin lieskojaan lyö.

Sydän pamppaillen vierelläsi
istun rannalla rauhaisen veen.
Yön yllemme laskeutuessa
lähentelyjä arkaillen teen.

Suudelmat herkät ja hellät
yhä kiihkeämmiksi muuttuu.
Vaikka käytännön kokemus
meiltä puolittain puuttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vartalot vaipuvat maahan
alle suojaavan oksiston.
Nään ilmeesi odottavan
kajossa kesäyön auringon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiireestä kömpelöin käsin
vähät vaatteet varoen kuorin.
Käy mielessä kuudes käsky
varoituksena: Älä tee huorin.

Mutta halua ei voi vastustaa,
se mukaansa vietellen vie.
Edessä kasvot kiihottavat
ja onneen johtava lavea tie.

Huokailen hurmiossa,
silmissä säihkyvät tähdet.
Tunnen kun vienosti väristen
ikäänkuin lentämään lähdet.

Siivet suhisten seuraan,
kiidän kanssasi kauas pois.
Ei kai tällaista autuutta
kukaan synniksi sanoa vois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla