Olen urokseksi aika vähäarpinen.

Ensimmäinen arpi jonka muistan tuli alle kouluikäisenä. Sain lahjaksi hauen muotoisen linkkuveitsen. Virittelin sitä käyttöön ylpeänä. Linkkari oli uutuuden jäykkä ja aukaistessani sain sen melkein auki kun se luiskahtikin kiinni ja vasen peukaloni jäi terän ja kahvan väliin. Voi sitä verenvuodon ja kivun aiheuttamaa huutoa. Taisi linkkuveitsi häipyä sen siliän tien.

 

Myöhemmin polvet olivat kovilla kesätamineissa kompuroinneista. Paljain kintuin juostessa juurakkoon tai muuhun esteeseen kompuroidessa polvet olivat auki. Arvet ovat jo karvoituksen peitossa. 

 

Nuorukaisena pelleilin ruokapöydässä osittain rikkoutuneen kahvikupin kanssa ja puristelin sitä voimieni tunnossa. Kuppi halkesi viiltäen palkeenkielen vasempaan etusormeen. Verenvuoto oli voimakasta ja äiti sitoi sormen sideharsolla. Myöhemmin sidettä poistettaessa se ei meinannut irrota ja äiti leikkasi kiinni jääneen osan joka taisi koteloitua sormen sisään. Se oli pitkään kosketusarka ja vieläkin mukavasti kohollaan.

Hankimme kansalaiskoulussa luokan suunnitteleman luokkasormuksen. Se oli sitten aina sormessa. Kerran kiipeilimme heinävajassa ja pudottauduin sieltä ulos korkealla olevasta luukusta. Roikuin hetken ja päästin irti jolloin jäin kiinni keskisormessa olevan sormuksen varaan. Se ei kestänyt kuin hetken ja sormus antoi periksi ja tipahdin maahan. Nahka kuoriutui sormesta ja sormuskin löytyi soikeaksi venyneenä. Onneksi ei käynyt pahemmin. Keskarissa näkyy arvet jos oikein tarkasti katsoo. 

 

Murrosiän ja sen jälkeisen aknen muistot löytyvät kasvoilta. Kuten Lyly Rajala totesi, myös minun naama on yhtä reikäinen kuin naulapussi. Kadehdin nuorena siloposkisia ja finnittömiä kavereita. Nyt en luopuisi rosoisuudestani mistään hinnasta.

 

Seurustelin 1971 ensimmäistä kertaa erittäin temperamentikkaan tytön kanssa. Kerran olleessaan luonani hän hermostui jostakin, tempaisi pöydällä olleen terävän hedelmäveitsen ja huitaisi minua kohden. Sain viillon vasemman käden kämmenselkään. Huomatessaan tekonsa hän säikähti hysteerisesti. Laastarilla sain tyrehdytettyä verenvuodon. Nuoruuden hulluudessa päätin muistaa tämän teon ja laitoin siihen useita kertoja suolaa, että teosta jäisi muistoksi näkyvä arpi. Ja siinähän se näkyy edelleen, muisto menneiltä ajoilta.

Sitten tuli pitempi tauko näkyvien arpien muodostumisessa.

 

Seuraavana sainkin ammattimiehen tekemän muiston 1990. Kirurgin veitsen viillosta katkenneen akillesjänteen jatkamisesta jäi pisin arpi. Hieman ihmettelin aamuöisen leikkauksen S-muotoista arpea, olisiko leikkaaja ollut kenties tulossa yöjuoksulta suoraan leikkaussaliin? Myöhemmin hoksasin, että ei se johtunut käden vapinasta vaan siten saadaan suurempi aukko operoida rispaantunutta jännettä.

Viimeisin arpi tuli uutta rosterista ledivalaisinta kattoon asentaessa. Oli hieman tiukka ja työnsin valaisinta ruuvitaltalla joka lipsahti. Ensin säikähdin, sillä oli horjahtaa asetusten mukaisilta tikkailta lyöden reiden voimakkaasti ylätukeen. Tarrasin kiinni tukeen ja purin hampaani yhteen kun jalkaan sattui. Samalla huomasin, että mikä punainen lammikko se tuonne lattialle kasvaa? Sitten oivalsin viiltäneeni keskisormen valaisimen terävään reunaan ja haavasta vuoti aika tavalla verta!

Toki kolme arpea on karvaisten säärien kätköissä. Yksi tuli rullaluistelussa kaatuessani ja kaksi pyöräilyssä, joista toinen asfaltista ja toinen polkupyörän polkimesta.

 

Lisäksi on myös muita arpia jotka eivät näy ja niitä voi olla enemmän kuin pinnallisia. Ne ovat syvällä sisimmässä ja saattavat olla paljon kivuliaampia kuin pinnalliset Onneksi omat ovat arpeutuneet ajan saatossa. Toki ne saattavat joskus hieman ”kirrata”.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka on aloittanut myös kirjoittelun. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita onkin kertynyt jo yli 400.

Blogiarkisto

Kategoriat