Kallo: Reima Lihavainen.

 

Ammattikoulu

Ammattioppilaitoksesta saa vasta vankan perustan alkavalle työuralle. Mutta pelkällä teorialla ei pitkälle pötkitä. Itsekin luulin koulusta päästyäni olevani viimeisen päälle sähköasentaja. Työmaalla turhat luulot karisivat todella nopeasti. Itse työn tekemisen oppiminen alkaa vasta niitä oikeasti tehdessä. Onneksi työkaverini olivat todella avuliaita ammattilaisia ja he opastivat keltanokkaa kädestä pitäen. Suuret kiitokset niille auttavaisille ja ymmärtäväisille asentajille joiden avulla minusta lopulta tuli oikea sähköasentaja.

 

Olen keskustellut tämänhetkisestä koulutuksesta ja kuulemani on todella huolestuttavaa! Määrärahojen karsiminen ja opetuksen laadun heikkeneminen ovat suuri uhka ammattiin oppimiselle.

 

Kokenut parturikampaaja totesi, että ammattikoulusta tulevat eivät osaa leikata hiuksia, sillä heille on opetettu täysin väärät otteet. Vai onko heitä opetettu lainkaan.

 

Eräs erittäin kokenut rakennusmestari oli mennyt opettamaan rakennuspuolelle. Ammattikoulun opettajat olivat ihmetelleet, että miten sinä tuolla tavalla opetat? Rakennusmestari oli näyttänyt käytännössä kuinka eri työvaiheet tehdään. Oppilaat olivat olleet todella innoissaan tästä metodista, sillä heitä oli vain kehotettu katsomaan netistä kuinka työ tehdään.

 

Hoitoalalle opiskeleva kertoi mitä opettamisen taso on tällä hetkellä. Kaikkeen turhaan löytyy kyllä aikaa, työergonomiaa, verkkokurssina yrittäjäkoulutusta johon käytettyä opiskeluaikaa seurataan suurennuslasilla sekä muita ”hienoja” innovaatioprojekteja, monialaista toimintaa, kehittämis- ja yhteistyötä, ATK:ta jossa opetetaan kuinka muutetaan kuvakokoja ja lisätään tekstiä kuvaan. Äidinkielentunnilla opetetaan CV:n tekoa ja englanninkielentunnilla pelataan ja leikitään. Tälle kaikelle epäoleelliselle toiminnalle on aikaa ja oppitunteja, mutta itse ammattiin liittyvät tehtävät ohitetaan kiireellä ja ne täytyy opiskella sitten kotona. Tehtävät itsessään ovat tärkeitä eikä se, että tehtävistä jotakin ymmärtäisi ja oppisi. Suuri osa opetuksesta tehdään ryhmätöinä. Opettaja antaa aiheen ensimmäisellä tunnilla kehottaa mennä tekemään sen. Välillä tuntuu, ettei ole mitään opintoaineistoa vaan opiskelijat tekevät ne ryhmissä. Ei nähdä metsää puilta. Opiskelusta yli puolet on itsenäistä opiskelua, käytännönläheisyys on unohdettu. Jopa Työväenopistossa saa parempaa opetusta.

 

Siis tätäkö on ammattiopetuksen taso tällä hetkellä, tämähän on aivan järkyttävää!

 

Koulutusleikkaukset ja mittavat säätötoimet ajavat opetuksen laadun pohjamutiin. Onko Suomella varaa menettää kilpailukykynsä?

 

Jatko opinnot

Asentajana kunnioitin teknikoita, rakennusmestareita ja insinöörejä. Pidin heitä todella viisaina ja tietävinä henkilöinä korkeatasoisen koulutuksen vuoksi.

Opiskelin teknikoksi ja valmistuttuani instrumentointiteknikoksi alkoi pitkä ura suunnittelijana. Hieman ihmettelin, että näillä eväilläkö minun täytyy selvitä työelämässä?

 

Koulua suurempi apu työtehtävissä oli 11 vuoden kokemus sähköasentajana. Ensimmäisen vuoden toimin sähkösuunnittelijana josta siirryin tuntemattomammalle saralle, kenttäinstrumentoinnin suunnitteluun. Siihen ei koulutuksesta ollut juurikaan apua!

 

Paavo Kekarainen Kemiralta johdatti minut instrumentoinnin saloihin. Lisäksi opin learning by doing-menetelmällä, aiemmalla sähköasentaja kokemuksella ja jälleen auttavaisten työkavereiden avulla.

 

Kokemuksen merkitys suunnittelijalle

Kuten olen jo aiemmin painottanut, suurin apu suunnittelijan tehtävissä on ollut aiempi työkokemus. Nykyään lähes kaikki ammattikorkeakouluopiskelijat siirtyvät suoraan työelämään pitkältä opiskelu-uralta ja koulunpenkiltä ilman minkäänlaista työkokemusta.

 

Sitten valmistuttuaan nämä kokemattomat keltanokat alkavat vaikkapa suunnittelijoiksi. Mistä saadaan suurin säästö tai tappio? Oikein ja kattavasti tehtyjen suunnitelmien pohjalta säästyy rakennus- ja asennustöissä rutkasti rahaa. Jos taas suunnitelmat ovat vajavaisia tai virheellisiä tappiot ovat todella mittavia.

 

Esimerkiksi Euroopan mahtimaissa, suunnittelija on käynyt pitkän tien asentajasta, työnjohtajasta, valvojasta .... suunnittelijaksi. Hänellä on näkemystä ja kokemusta jollaista suoraan koulunpenkiltä tulleella ei voi olla. Siellä ei päästetä kokemattomia suunnittelemaan sutta ja sekundaa.

 

Tästä voidaan heittää kysymys. Johtuvatko nykyrakentamisen valtavat ongelmat suunnittelun, työnjohdon ja valvonnan vai jokaisen osapuolen puutteellisesta ammattitaidosta?

 

Jo se olisi todella tärkeää, että työkokemus olisi merkittävä kriteeri kouluun pääsyn kannalta. Myös teknikko koulutusta on kaivattu takaisin, koska välistä puuttuu yksi merkittävä porras!

 

Miksi teknikoiden koulutus lopetettiin?

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa teknikko tutkinnot lakkautettiin, mikä oli suuri virhe.

Aiemmin työkokemuksen merkitys opiskelemaan pääsyyn oli todella suuri. Nuorimmat opiskelijat olivat olleet kolmekymppisiä. Itse aloitin opiskeluni 30-vuotiaana vuonna 1982 ja olin luokkani vanhin. Suurin osa muista tuli suoraan koulunpenkiltä. Meitä 50-luvulla syntyneitä oli neljä, muut olivat 10 vuotta nuorempia.

 

Tehdessäni keväällä 1986 kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Kemiralle, kuulin seuraavat ohjeet. Toimiston johtaja Tapani Sularanta tiedotti alaisilleen, että katsokaakin sitten kesätyötekijöitä valitessa, ettette valitse yliopiston porukkaa, niistä kun ei ole työntekoon. Ottakaa Teknillisestä koulusta sellainen jolla on myös vankka työkokemus opiskelua edeltävältä ajalta.

 

Hieman vielä johtamisesta

Lainaus poikani Reima Lihavaisen erinomaisesta kommentista: "Tarvittaisiin hyviä johtajia, hieman sellaisia kuin oli Mike Tysonin valmentaja, lyhyt lihava eläkeikäinen Constantine "Cus" D'Amato jota tuleva raskaansarjan mestari kunnioitti ja väliin jopa pelkäsi. Mitä sellainen ukon käppänä olisi mahtanut, Mikelle? Ei mitään, mutta se olikin psykologiaa! Jos valmentaja olisi ollut veltompi, ei olisi tullut Mikestä sitä, mihin hänellä oli lahjoja! Harmi vain, että valmentaja kuoli liian aikaisin. Sellainen johtajan täytyisi olla, ottaa vastuu ja saada tekijästä esiin paras, nykyään revitään täysin väärään suuntaan!"

Tarvitsemme koko työntekijöiden kirjon työn tekemisen laadun kohottamiseksi, kokeneita kehäkettuja ja nuoria innovatiivisia henkilöitä. Kaikilla on toisilleen annettavaa.

Kommentit (1)

PekSu

Puhut Hannu asiaa. Nykyajattelu, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan tuostavaan jaheti, johtaa juuri siihen suteen ja sekundaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elokuvahullu senioritubettaja joka on aloittanut myös kirjoittelun. Youtubessa on omaa videomateriaalia kuudelta eri vuosikymmeneltä, jonka uskon olevan harvinaista myös globaalisti.

Kirjoituksia on syntynyt kaikesta mikä kiinnostaa samoin kuin videoita joita onkin kertynyt jo yli 400.

Blogiarkisto

Kategoriat