Keramiikkataiteilija ja Pentik Oy:n taiteellinen johtaja Anu Pentik (s. 3.8.1942) asuu Posiolla.
Keramiikkataiteilija ja Pentik Oy:n taiteellinen johtaja Anu Pentik (s. 3.8.1942) asuu Posiolla.

Anu Pentik löysi itsestään sitkeyden ja luovuuden jo alle kouluikäisenä, kun oli pakko. Vieläkin häntä kantaa uusiutumisen vimma. Tässä juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeät numerot.

300 kukkaa

Kolme Tilaa -näyttelyni Helsingin Taidehallissa oli osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaa. Taidehallin värikkäin sali on Paratiisi. Tein sinne näyttelyyni 300 keraamista kukkaa. Ne muistuttavat minua kaikesta hyvästä, jota elämässäni on, vaikka aina en sitä huomaa. Uniikit kukat symboloivat myös yritykseni työntekijöitä, joita myös on 300. Osa heistä on ollut tehtaalla vuosikymmeniä.

Oranssi, keltainen ja pinkki ovat olleet voimavärejäni aina. Ehkä olen senkin vuoksi niin rakastunut Intian maaseudun värikylläisyyteen. Omalla tavallaan Rajasthan on Lapin vastakohta, ja kummastakin maisemasta ammennan voimaa.

7 tuntia

Nukun seitsemän tuntia yössä. Herään varhain, usein jo neljältä. Makuuhuoneessani ei ole verhoja, ja näen vuoteestani kesäyön auringon ja revontulet. Monasti kävelen ensi töikseni puolisen tuntia juoksumatolla. Viiden maissa olen usein jo studiolla kädet savessa, parhaimmillani.

6 vuotta äidin kanssa

Äitini kuoli kolmannen lapsen synnytykseen, kun olin kuusivuotias. Se päivä oli torstai. Isä tuli kertomaan asiasta, kun istuin pikkuveljeni kanssa radion ääressä kuuntelemassa Markus-setää.

Ennen suruviestiä isä ojensi meille ruskeasta paperipussista appelsiinit, elämämme ensimmäiset. Vieläkin minulle tulee appelsiinin tuoksusta mieleen äidin menetys ja se, miten aloin heti ottaa vastuuta. Jouduin kasvamaan pikakelauksella aikuiseksi: siivosin, laitoin ruokaa ja vein eväitä tehtaalla työskentelevälle isälle. Selvisin arjesta mielikuvitukseni avulla. Tiskatessani kuvittelin olevani Tuhkimo. Iltaisin ompelin vaatteita nukeille.

Äitini oli tyylitietoinen nainen, ehkä turhakin tyylikäs elintasoomme nähden. Tunnistan saman kauneudenkaipuun itsessäni.

50 vuotta

Minä ja mieheni Topi Pentikäinen olemme olleet naimisissa puoli vuosisataa. Olen aina voinut katsoa häntä ylöspäin. Meitä yhdessä pitävä energia syntyy myös vastavoimista.

Toinen ja yhtä tärkeä ihminen minulle on brändijohtaja Auli Harjam. Olemme tehneet töitä yhdessä 38 vuotta. Ihmeellisintä on, että olemme myös hyviä ystäviä. Hiljattain tulimme Pariisista, kohta reissaamme Kiinaan maailman suurimmille messuille. Joskus tuntuu, että vietän enemmän aikaa Aulin kuin Topin kanssa.

Viimeiset kaksi vuotta olen keskittynyt vain ja ainoastaan työhön. Kun Taidehallin näyttely avautui, Topi sanoi: Kiitos, että tulit takaisin.

2 lasta

Olen ylpeä tyttärestämme Raisasta ja pojastamme Pasista. Omaa ansiotani siinä on vähän. Minä olen ollut naimisissa työn kanssa, isä on ollut enemmän läsnä arjessa. En tästä suurempaa syyllisyyttä kuitenkaan kanna. Mielestäni lapsia ei muutenkaan kannata määrättömästi paapoa.
Pasi on nyt perheyrityksemme toimitusjohtaja. Raisan puoliso Harri Bergman on kehitysjohtaja. Onneksi sukupolvenvaihdos sujui luontevasti.

11 astiastoa

Ensimmäinen suunnittelemani astiasto Aino syntyi taloudellisesti vaikeiden vuosien jälkeen vuonna 1994. Sen menestys vahvisti luottamusta omiin kykyihini. Tavoittelin Ainossa vaarini maalaistalon tunnelmaa, taloustavaroiden kauneutta ja lapsena siellä kokemaani turvaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.