Alkoholistin puolesta ei kukaan muu voi raitistua. Pirkko Arstila toivoo, että juopon läheinen kysyy rehellisesti itseltään, haluaako todella uhrata elämänsä toisen takia.

"Nainen istui suoraselkäisenä Tallinnan lautan paremmassa ravintolassa, tyylikäs jakkupuku yllä ja merkkilaukku sylissä. Hän tarkkaili tiukasti vastapäätä istuvaa miestään yrittäen katseen voimalla estää tätä muuttumasta sammakoksi.

Kaikki me alkoholistin kanssa eläneet tunnistamme ilmeen.

Mies oli pullistunut härkäseksi ja öykkäröi kovalla äänellä. Tämä ’gastronomi’ loiskutti punaviiniä lasissa vaahtopäisesti, nuuhki sitä ahneesti kuin muurahaiskarhu, ja – roiskista! – kaatoi viinin pöytäliinalle. Sitten mies muksahti lattialle ja tarjoilija auttoi hänet ylös kokeneella nykäisyotteella.

Rouva siemaili vissyä sanomatta sanaakaan.

Seurasin ajatuksissani pariskuntaa kotiin asti kenties hyvin hoidettuun omakotitaloon. Mies sammuu vaatteet päällä ja vaimo jää onnettomana istumaan olohuoneeseen.

Mies ja vaimo eivät enää kutsu vieraita eivätkä käy kylässä. Mihinkään ei voi mennä, koska ei voi tietää mitä tapahtuu. Lapset ja lapsenlapset eivät halua tavata edes jouluna. Lopulta pariskunta elää eristyksissä pullojen valtakunnassa. Toinen kätkee,toinen etsii.

Juopon puoliso menettää ystävänsä ja harrastuksensa. Hänestä tulee kokopäivätoiminen vahti, ja juopoilla on kekseliäs mielikuvitus.

Alkoholistin kanssa eläneet tunnistavat liikakäytön oireet jo kättelyssä. Tapa miten toinen pitelee lasiaan, tyhjentää sen, tilaa lisää. Alkoholistin läheinen osaa jo otsarypyistä lukea promillet, mutta hänellä ei ole keinoja estää täystuhoa.

Olen toki kuullut onnellisiakin tarinoita, joissa rakastava kumppani on saanut puolison kiskottua Turmiolan kaivosta ylös. Mutta silloin alkoholisti on itsekin halunnut taistella irti viinan kiroista. Sitä ei kukaan muu voi hänen puolestaan tehdä.

Juodaan sitä muissakin kulttuureissa, mutta vain Suomessa ei osata hävetä. Jos Keski-Euroopassa vieras huojuu humalassa, seuraavana päivänä hän konttaa polvet verillä pyytämään isäntäväeltä anteeksi toivoen, ettei sana leviä. Mutta meillä örvellys on muka hauskaa ja rehvastellaan, ettei taloon jäänyt juomatonta viinaa. Teattereissa nauretaan kyljet kipeinä juoppokohtauksille.

Suomessa supistaan selän takana, että ’sääli, ettei se enää voi ryypätä’.

Raittius on Suomessa niin hirveän haastavaa, ettei sitä selvin päin kestä. Omenamehua tarjoileva pääministeri oli aikoinaan uutisaihe, vaikka pitäisi olla itsestään selvää, että pääministeri tekee päätöksiä raittiina.

Yhdysvalloissa alkoholismi ymmärretään sairaudeksi. Entinen alkoholisti voi hyvin ilmoittaa kutsuilla, että ’ei kiitos, olen päässyt kuiville’, ja häneen suhtaudutaan kannustavasti. Meillä hänen ympärillään on tyhjä kehä eikä asiasta puhuta. Tabu. Selän takana supistaan, että ’sääli, ettei se enää voi ryypätä’.

Toivon Tallinnan-lautan naisen kysyvän itseltään, haluaako hän todella uhrata elämänsä tämän miehen takia. Tilanne pahenee vuosien myötä. Onni suosii rohkeita. Naisen pitäisi lähteä ja aloittaa oma elämä. Juokse kauas pois! Vain siten voit löytää rauhan ja itsenäisen elämän.

Juopot ovat itsekkäitä. Heitä ei pidä jäädä säälistä hoitamaan – ei, vaikka sydän märkänisi."

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 17/2016.

Kipinä

Pirkko Arstilan kolumni: Juokse pois, omaan elämään

Yhdysvalloissa ymmärretään sairaudeksi. Niin täälläkin, marginaaleissa. Mutta ei yhteiskunnan ja sosiaalialan hoitokäytännöissä. Hyvin kirjoitettu kolumni. Silti loppukommentti särähti: "Juopot ovat itsekkäistä, ei heitä pidä jäädä säälistä hoitamaan". Jos kerran kyseessä on sairaus, eikö pidä hoitaa? Monet muutkin sairastajat ovat itsekkäitä, eikö heitäkään pidä hoitaa? Manipuloivia narsisteja, skitsofreenikkoja, aggressiivisia dementiapotilaita, itsemurhaa tai joukkotuhoa hautovia...
Lue kommentti
Eläinystävä.

Pirkko Arstilan kolumni: Juokse pois, omaan elämään

Itse elin juopon kanssa ja pyysin kauniisti että lopettaisi mutta ei. Rikkoi vaatteitaan ja huonekaluja. Kai häpesi kun töistä paluu siirtyi aina myöhemmäksi ja humala suuremmaksi. Hakkaaminen seuraava vaihe ja kun hakkasi pojan niin silloin päätin että nyt on loppu. Sitten itki että lopettaa, mutta erosin. Uskon että ei ainakaan vaimo pysty lopettamaan toisen juomista, kyllä se itsestä täytyy lähteä raitistuminen, mutta ei kannata uskoa jos lupaa hädissään muka lopettaa.
Lue kommentti