Kun kitaristi Timo Kämäräinen ryhtyy opettelemaan uutta teosta, ensimmäiseksi hän rakastuu. Siis siihen teokseen.
– Haen tunteen jostain, vaikka musiikki ei olisi minulle sitä läheisintä. Kun rakastun, muistan. Silloin teos ei enää ole pelkkiä viliseviä pallukoita nuotistossa, Timo kertoo.
Tunteen lisäksi tehtävässä auttaa tieto ja kokemus.
Timo on monen bändin luottomuusikko, joka hallitsee niin jazzin, rockin kuin popinkin. Se tarkoittaa, että hänen on kyettävä pitämään muistissaan hirmuinen määrä nuotteja.
Tunteen lisäksi tehtävässä auttaa tieto ja kokemus. Timo on uransa aikana opetellut perusteellisesti ehkä tuhatkunta kappaletta.
Silloin Timolle tulee oivallus: ahaa, minä ymmärrän!
– Käytän niitä tukirankana, kun alan opetella uutta. Havainnoin vaikka, että tämä kappale muistuttaa Led Zeppelinin Stairway to Heavenia, mutta tämä ja tuo asia menevät tässä eri tavalla.
Mutta se rakastuminen: miten muusikko kykenee rakastumaan vaikka sellaiseen biisiin, josta kuultaa läpi, että sillä halutaan vain tehdä rahaa?
– Otan mielikuvituksen avuksi. Mietin, millaisessa talossa asuu ihminen, jolle juuri tämä on maailman tärkein kappale. Mikä pointti tekstissä häntä koskettaa?
Silloin Timolle tulee oivallus: ahaa, minä ymmärrän!
– Olen ollut kahvilla siinä asunnossa, jossa tätä kappaletta rakastetaan. Soitan nyt sen talon asukkaille.
ET-lehden Ammattisalaisuus-palstalla kulttuurin ammattilaiset paljastavat yllättävimmät salaisuutensa. Tilaajana voit lukea ET-lehtiä myös Digilehdet.fi-palvelussa. Jos et ole tilaaja, tutustu palveluun tai tilaa lehti tästä.
