Kun retkeilijät kapusivat Halti-tunturin huipulle ensimmäistä kertaa, he joutuivat matkaamaan ilman kunnollisia karttoja alueesta. Suomalainen naiskolmikko saavutti huipun heinäkuussa 1933.

Halti, Suomen korkein kohta, tavoittelee taivasta suomineidon sormenpäissä. Rakkainen rinne ehtii kohota 1324 metriin Suomen rajojen sisäpuolella. Norjan puolella sijaitsevalle huipulle on vain kivenheiton mittainen matka.

Viimeisen kahdeksankymmenen vuoden ajan Haltille on kavunnut jo yli 125 000 vaeltajaa. Heidän nimensä löytyvät legendaarisesta Haltin kirjasta, joka toimitettiin rajapyykille 304 vuonna 1933.

Kirja matkasi määränpäähänsä  Fazerin peltirasiassa. Sitä kantanut saattue, matkan suunnittelija ja rahastonhoitaja Anna Lehtonen, keittäjä Inkeri Arajärvi ja valokuvaaja Kaarina Kari, lähtivät matkaan Lyngen-vuonon pohjukasta, Kvesmenesistä, läheltä Hattengin kylää. Matka oli aloitettava Norjan puolelta, sillä topografiakarttoja Suomen alueelta ei tuohon aikaan ollut vielä tarpeeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kompassin turvin suunnistanut naiskolmikko kuljetti mukanaan raskaiden reppujen lisäksi työntörattaita, jotka oli kyhätty vanerilavasta sekä vanhojen lastenvaunujen pyörästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ennen Lehtosta, Arajärveä ja Karia Haltilla olivat vierailleet lähinnä poronhoitajat, rajavartijat, maanmittaajat sekä tutkijat. Siksi naisia pidetään ensimmäisinä Haltille kavunneina retkeilijöinä.

Matka jatkuu

Kvesmenesistä Lehtonen, Arajärvi ja Kari jatkoivat matkaansa Moskocaise -tunturin juurelle ja siitä eteenpäin kohti tunturiylänköä, aina Kolmen valtakunnan rajapyykille saakka. Lopulta kolmikko saavutti Kilpisjärven Siilastuvan, jossa he viipyivät viisi päivää valmistelemassa tulevaa retkeä. Samainen majapaikka on toiminnassa vielä tänäkin päivänä.

Siilastuvan isäntä osti Lehtoselle, Arajärvelle ja Karille poron kantojuhdaksi teltalle ja muonavarastoille. Kartan virkaa toimitti paperi, jonka isäntä ja hänen ystävänsä Juhani Valkeapää olivat laatineet edeltävänä iltana. Retkueen oppaaksi ja poronhoitajaksi värvättiin 66-vuotias Piera Roksi, joka ei ollut koskaan käynyt seudulla, jonne retkue oli menossa. Piera ei myöskään osannut lukea karttaa.

Epävarmoista lähtökohdista huolimatta matka sujui sukkelasti Haltin tuntumassa sijaitsevalle Porojärvelle saakka. Järvellä uskollinen kantojuhta luovutettiin oppaalle ja naiset jatkoivat taivaltaan Halditshokkan kautta kohti tarunhohtoista tunturia. Kivikkoinen rinne oli vaikeakulkuinen ja vielä heinäkuussakin osittain lumen peitossa.

Huiputus onnistuu

Valtakunnan rajapyykki 304 löytyi kuin ihmeen kaupalla samansävyisten lohkareiden seasta. "Haltin kirja" sijoitettiin huolellisesti sateelta suojaan lohkareröykkiön muodostamaan koloon. Myöhemmin se siirrettiin nykyiselle rajapyykille 303B, joka päivitettiin Haltin korkeimmaksi Suomen puolella sijaitsevaksi kohdaksi vuonna 1950.

Sumupilvi esti Lehtosta, Arajärveä ja Karia näkemästä norjalaisia naapurituntureita, mutta Suomen puolen näköalat olivat riittävän kirkkaat valokuvausta ja filmatisointia vaten. Lopulta kolmikko laskeutui alas tunturileinikkien keskellä, ensimmäisinä suomalaisina Haltin valloittaneina retkeilijöinä.

Lue lisää Lapista ja lappilaisista ET-lehdestä 17/2017. Digilehteen pääset tutustumaan täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla