Kaukokaipuu

Kaukokaipuun tunsin
kuten usein merimiehet
Laival uljaalla purjehtimaan
läpi tyrskyjen käynee tiemme

Vanhan laiturin päällä ränsistyneen
unikuvaani vanhaa palvon
Usein öisin uneksin - unelmoin
valkopurjeiden vuoksi valvon

Näen unta - kuinka nostamme ankkurin
miesten kanssa kohotamme purjeet
Avomerelle fregattimme suunnistaa
siel tyrskyissä unhoittuu murheet

Vonkuu touveissa raivoisa tuuli
meri kuohuu ja kannella käy
Ei merimiehen unelmaa
kaukorantaa horisontis näy

Mut äkkiä edessä on atolli
siihen karahtaa purtemme pohja
Pelko riipaisee sydäntä purjehtijan
mä hukkua taidan kohta

Uinti liikkeitä hätäisesti tein
olin pudonnut sänkyni viereen
Oli taasen unelmamatkani
mennyt minulta täysin pieleen