Maitolaiturin tarina

Oli ennen maitolaituri,

joka maalaistalon kohdalla.

Ja lehmät äpärettä söivät,

ahnaasti lähipellolla.

Ne joskus metsään ajettiin

ja kello kaulaan pantiin,

niinpä sitten löydettiin,

kun ne kotiin haettiin.

Minä istuin maitolaiturilla,

lapsena niin useasti,

kun odotin meijeriautoa,

joka haki maitolastin.

Se toi paluumatkalla kurria,

sitä vasikat joivat.

Sai autosta voita ja juustoa,

jota ihmislapset söivät.

Maitolaiturilla myös odotettiin,

kun linja-auto tuli.

Se kuljetti lapsena kirkolle

ja se niin mukavaa oli.

Tuli sitten tankit taloihin

ja maitolaiturin virka muuttui.

Ei enää tarvinnut odottaa,

kun pihaan kaikki tuotiin.

Nyt on maitolaiturit hävinneet,

vain koristeena ne näkyy.

Niin ovat ajat muuttuneet,

on myös muuttunut maalaisväki.

Ei ole lehmiä juurikaan

ja navetat tyhjänä vartoo.

On maalaismaisema ikävissään,

kun viljapellot taimia versoo.

Niin tarinoi maitolaituri,

kun sen tienlaidassa näin.

Sen menneisyys on historiaa,

jota taasen miettimään jäin.