Pimeästä valoon

Joskus tunnen olevani ihan yksinäinen,
vaikka vierelläni on moni ystäväni.
On sydämessä kaipaus ja surun tunne suuri,
se kaivertaa niin sisintä ja on kuin synkkä muuri.

En tiedä kuinka etenen, elämässä tässä,
vain rukoukset taivaaseen, ovat sisimmässä.
On sinne aina avoin tie, siellä meitä kuullaan,
ja pienet huokauksetkin, vaikka toisin luullaan.

On rukous aina paras tie, ihmiselämässä,
kun joskus vaikeaa on tie, on Jeesus aina läsnä.
Hän tuntee meidät parhaiten ja tietää sisimpämme,
jos polku umpikujaan vie, Hän tuntee taistelumme.

Ei yksin täällä taistella, vaikka joskus tuntuu siltä,
on hetket pimeimmätkin ain, meidän parhaaksemme.
Kun polku kyynellaaksoon vie, niin siellä taistellessa,
uuteen vaihtuu elontie, on ilo sisimmässä.