Syysillan ihanuus

Syksyinen päivä mailleen hiipii,

tuuli tyyntyy ja lepäilee.

Usvainen harso kaukaa kiirii,

se maisemat kohta peittelee.

Järvi on tyyni, kuin kuvastin oisi,

taivaan kansi on purppuraa.

Tätä kuvastinta, aina ihailla voisin,

se syksyistä iltaa kaunistaa.

Auringon laskun upea aika,

kirkkaus hetken säilyy taas.

Siinä on illan mahtava taika,

uuteen päivään uskoa saan.

Pimeän tullen kuu jo loistaa,

valonsa yöhön lahjoittaa.

Syksyn kuu, nyt pimeän poistaa,

kirkkauden kajo, kuin unelmaa.

Syksyisen illan ihana hetki,

luonnon kauneus on koskettavaa.

Luojan rakkauden, taivainen retki,

lahjoista näistä nauttia saa.