Talven tullessa

Kun sataa hiljaa untuvaista lunta,
maa musta peittyy vaippaan valkeaan.
Se on kuin ihme, kaunista kuin unta
tuo valon pimeyteen ankeaan.

Jo sydän herää on eessä talven aika,
kohta tuiskut ryntää metsihin.
Pian luonnon valtaa talven kylmä taika
ja varvut peittyy kuuran sylihin.

Sinne talveen tahdon yksin hiihtää,
kuulla puissa tuulen huminan.
Nähdä kuinka lumipyörteet kiitää,
elää myötä myrskyn mahtavan.

Tai talviyöhön, alle tähtitaivaan
hiihtää hiljaa tahdon hämärään.
Yllä loistaa valot ikuiset maan vaivaan,
ne viittaa tietä, näyttää määränpään.