Vanhoja Raamattuja on myynnissä jatkuvasti niin nettihuutokaupoissa kuin antikvariaateissa. Keräilyn ja arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaa tuntee niiden hinnat.

Uskonnollisuus on sitä merkittävämmässä osassa, mitä etäämmäs nykypäivistä mennään – myös kirjallisuudessa.

Niinpä Raamatut ja muut uskonnolliset kirjat ovat yleensä lähes ainoita kirjoja, mitä entisaikojen pirteistä löytyi. Niitä on säilynyt melkoisesti myös nykypäiviin saakka, koska eihän niitä ole tohdittu roskikseen heittää.

Kyllä keräilijöitäkin löytyy, muun muassa Pohjanmaalla. Mutta koska tarjontaa on runsaasti, hinnat eivät ole järin korkeita. Ei, vaikka kysymyksessä olisi yli 150 vuotta vanha Raamattu. Kuriositeetit ovat tietysti asia erikseen.

Sattumoisin alan liikkeessä oli äskettäin myynnissä ilmeisesti kuvitettu Raamattu eli ”Biblia 1853 , Se on: Koko Pyhä Raamattu; Esipuhetten, Lukuin Sisällepitoin, Yhtäpitäväisten Raamatuin paikkain osoituksen ja lisättyin Rekisterein kanssa” + Uusi Testamentti 1853. Se on tehty ”B. Widerholmin tykönä Porvoossa, omalla kustannuksella., 1853”.

Kirjan koko on 22 x 28 cm. Hinta oli 80 euroa.

Taustaa: Kolmen kilon Raamattu – kuinka arvokas tämä on?

Raamattuja 1700-luvulta

Suomessa on säilynyt useita Raamattuja myös 1700-luvulta, eivätkä nekään ole niin arvokkaita kuin kunnioitettavasta iästä voisi luulla.

Esimerkiksi Lizeliuksen puukantinen Vanha kirkkoraamattu vuodelta 1776 – joka sisältää myös apokryfikirjat – arvostetaan kunnosta riippuen 200–500 euron arvoiseksi. Apokryfiset kirjat ovat kirjoituksia, jotka jätettiin jostain syystä pois koottaessa tekstejä yhteen kanonisoiduksi kokonaisuudeksi, joka nyt tunnetaan Raamattuna.

Vanhoista Raamatuista on tehty myös näköispainoksia, joilla myös on arvonsa.

Esimerkiksi SKS:n vuonna 1971 julkaisema näköispainos ja kokonahkasidos Biblia – Se on Coco Pyhä Ramattu Suomexi  on noteerattu antikvariaatissa 200–300 euron arvoiseksi. Siinä on 716 sivua.

WSOY:n vuonna 1992 julkaisema vuoden 1642 Raamatun näköispainos Biblia se on coco pyhä raamattu suomexi – numeroituna 354/500, on puolestaan noteerattu antikvariaatissa jopa 500 euron arvoiseksi.

Tuo ensimmäinen kokonainen suomalainen Raamattu vuodelta 1642 maksoi aikoinaan talon hinnan ja esimerkiksi papin kolmen vuoden palkan. Nyt se maksaisi kunnosta riippuen todennäköisesti 1 500 eurosta ylöspäin, ja Agricolan Se Wsi Testamenti todennäköisesti kymmenkertaisen hinnan.  Hinnat ovat karkeita arvioita, koska kirjoja ei ole huutokaupoissa vähään aikaan näkynyt.

Onko sinullakin kotona Marimekko-lottopotti?

Suomalaisharvinaisuuksia

Kansainvälisissä huutokaupoissa suomalaisia kirjaharvinaisuuksia on tarjolla todella harvoin.

Arvostetun kansainvälisen huutokauppayhtiön Sotbeby´sin Lontoon huutokaupassa myytiin vuonna 2008 kuitenkin varsin harvinainen suomenkielinen kirja. Se oli kooltaan 160 x 90 mm ja sisälsi kolme itsenäistä teosta. Kysymyksessä olivat seuraavat kirjoitukset:

  • Petraeus, Eskil (1593–1657): Linguae Finnicae Brevis Institutio. Turku
  • Peder Eriksson Wald, (1649): Rudimenta linguae finnicae breviter delineata. Saksa/Suomi, noin vuodelta 1700.
  • Petri Laurentius: Synopsis chronologiae finnonicae, rythmica eli ajan tieto Suomenmaan menoist ja vscost erinomaiesest Suomen pispoist cungin kuningan ajall. Turku: Johan Winter, 1671.

Kirja myytiin kovaan hintaan. Huutokaupan lähtö- eli arviohinta oli 1000–1 500 Englannin puntaa, mutta vasarahinta päätyi peräti 6 250 puntaan eli nykykurssilla lähes 7 500 euroon. Se on paljon suomalaisesta kirjasta Lontoossa.

Kirjan valmistuskustannuksista kirjapainohistorian alkuaikoina saa hyvän kuvan juuri maailman ensimmäisen painetun Raamatun kautta: Saksalainen kirjanpainaja Gutenberg keksi irtokirjakkeilla painamisen, mistä syystä häntä pidetäänkin kirjapainotaidon keksijänä.

Ensimmäinen merkittävä painotyö oli tietysti latinankielinen Raamattu, joka valmistui vuonna 1455. Siinä oli lähes 1 300 kaksipalstaista sivua, joita kuusi latojaa valmisti yli kahden vuoden ajan. Painos oli noin 180 kappaletta, joista lähes 50 on säilynyt näihin päiviin asti.

Sellaisen löytyminen piirongin laatikosta tuottaisi jo melkoisen rahasumman.

Lisää rahaa Kenillä? "Nukesta tarjotaan jopa 500 euroa"

Kurkista kaappiin!

Onko sinulla vaikkapa mökillä kiinnostava tavara, jonka arvon haluaisit tietää? Ota esineestä kuva ja lähetä se meille. Saatat olla onnekas ja juuri sinun esineesi voi päätyä Perittyä-palstallemme arvioitavaksi.
Esineet arvioi Pentti Avomaa. Lähetä kuvat osoitteella et-lehti@sanoma.com.

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien jäämistöä peratessa kannattaa olla tarkkana. Heille käyttöesineenä ollut arkinen tavara voi tänä päivänä olla keräilijöiden himoitsema aarre. Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja ja meklari Mika Sirén listasi kysytyimmät.

1. Arabian Muumi-mukit

Ensimmäisiä Muumi-lastenastioita ja -pienoishahmoja alettiin valmistaa 1950-luvun lopussa. Varsinainen buumi alkoi kuitenkin Muumien toisesta tulemisesta 1990-luvun alussa. Edellisten sukupolvien jäämistöstä voi löytyä varhaista tuotantoa. Iän pystyy määrittelemään Arabian leimasta. Hinnat  500−3 000 euroa.

2. Muumi-pienoisnuket

Suomalaisen Atelier Faunin käsin kankaasta, puusta ja nahasta valmistamat Muumi-pehmohahmot olivat tuotannossa 1950−70-luvuilla. Atelier Fauni ei toimi enää.

Atelier Faunin Tuutikki 1950–60-luku, 2 300 e.

Atelier Faunin Jenni-täti 1950–60-luku, 280 e.

Atelier Faunin Nuuskamuikkunen 1950–60-luku, kädet puuttuvat, 160 e.

3. 1900-luvun lelut

Peltilelut, nuket, pienoisautot ja Tähtien sota -aiheiset lelut ovat kysyttyjä.

Mercedes-Benz 220 -peltiauto 1960-luvulta, 285 e.

Moottoripyöräpoliisi 1940–50-lukujen vaihde, 350 e.

Charles M. Schulzin Tenavat-nukkeja 6 kpl, 1960-luku, 400 e.

Viisi Tähtien sota -lelua, 70 e.

4. 1900-luvun rannekellot

Laatumerkkejä on paljon. Esimerkiksi hienot Omega-kellot maksavat 100−15 000 euroa.

Omega Speedmaster, 455 e

5. Vanhat postikortit ja valokuvat

Suosittuja ovat 1800−1900-lukujen kortit, joissa on mielellään kuvia Suomen kaupungeista, pitäjistä ja menetetyistä Petsamosta ja Karjalasta. Lähetetystä kortista maksetaan enemmän kuin lähettämättömästä. Hintahaarukka postikorttikansiosta huutokaupassamme 100−3 000 euroa.

Pohjois-Esplanadi 1908. Kortti on lähetetty samana vuonna.

6. Sota-aiheiset esineet

Kunniamerkit, asevelimerkit eli pinssit, sotilasunivormut, miekat. Hintahaitari on esineestä, sen iästä ja kunnosta riippuen melkoinen. Huutokaupassamme on myyty esineitä hintaan 200−20 000 euroa.

Koiviston risti ja pinssi 1939-40, 90 e.

7. 1950−60-lukujen design

Suvun kesämökin keittiöstä voi löytyvä vaikkapa Wärstsilä-Arabian valmistamia Finel-emaliastioita. Kysyttyjä ovat Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan kaltaisten muotoilijoiden tuotanto, samoin Bertel Gardbergin haarukat, veitset ja lusikat. Hinnat 100−1 000 euroa.

Etualalla tonttuaiheinen Finel-sarjan metallikasari 1960-luvulta.

8. 1950-luvun Aku Ankat

Esimerkiksi joulukuun 1951 näytenumero on myyty huutokaupassamme hintaan 2 000 euroa. Hyväkuntoisista vuosien 1952−1954 numeroista maksetaan hyvin. Samojen vuosien erikoisnumeroista saa parhaimmillaan tuhansia euroja.

Aku Ankan näytenumero 1959, alkaen 2 000 e.

9. Legosarjat

Tietoa hinnoista täältä.
 

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.