Monelle voi olla yllätys huomata, että omat vanhemmat ovatkin jo vanhoja.

Äiti on jo pitkälti yli seitsemänkymppinen ja ollut aina paljon liikkeellä. Huomaan hänen vanhenemisensa esimerkiksi siitä, että kun olemme kävelylenkillä tai asioilla, hän ei enää pysy samassa tahdissa kanssani.

Mietin, miten hän selviää yksin omakotitalossa – pystyykö ja haluaako hän olla siellä vielä pitkään? En asu niin lähellä, että voisin käydä edes viikoittain häntä auttamassa. Entä jos hän vaikka kaatuu eikä pääse itse ylös?

Äiti ei oma-aloitteisesti puhu tällaisista asioista. Päinvastoin – joskus hän on jopa jättänyt kertomatta pienestä sairaalareissusta. Syy voi olla se, ettei hän halua huolestuttaa minua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiina, 43

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinasuminen on Suomessa megatrendi kaikissa ikäryhmissä, kertoo Suomen Mielenterveysseuran asiantuntijakoordinaattori Sonja Maununaho.

– Palvelujärjestelmämmekin kannustaa siihen. Omakotitalo voi myös edistää toimintakykyä: siellä on naapurit, puutarha, liikuntaa ja mieleistä tekemistä, Maununaho sanoo.

– Silti voi miettiä, onko omakotitalo paras vaihtoehto ainakaan yli 80-vuotiaan asumiseen. Sitä kannattaa alkaa ajatella jo silloin, kun toimintakyky on vielä hyvä. Onko ikääntyvä itse miettinyt vaihtoehtoja asumiselle? Kyseessä on hänen päätöksensä.

Puhu suoraan

Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa neuvoo Tiinaa ottamaan huolenaiheet puheeksi asiallisesti, ystävällisesti ja jämäkästi.

– Suora puhe ei ole huono asia, jos se yhdistyy hyvään käytökseen. Ei pidä panna päätä pensaaseen, vaikka pelkää toisen reaktiota.

Hankalia asioita on usein vaikea ottaa esille läheisten ihmisten kanssa, ja puhumattomuus kasvattaa väärinkäsitysten vaaraa.

Omasta ikääntymisestä voi olla vaikea puhua.

Oulasmaa neuvoo valmistamaan toista puhumiseen ennalta. Voi vaikka sanoa, että haluaa jutella tärkeästä asumiseen liittyvästä asiasta.

– Ei kannata mennä äidin luo valmiin suunnitelman kanssa, vaan lähteä kysymään, mitä hän itse haluaa. Voi olla, että äiti itsekin kokee haurastuneensa ja on jo miettinyt samoja asioita. Tärkeää on, että äiti tulisi kuulluksi omassa asiassaan, Oulasmaa sanoo.

Hän rohkaisee ottamaan huolestuttavia asioita asian esille pitkin matkaa, kun vanhemmat alkavat ikääntyä. Silloin isoistakin asioista on helpompi jutella.

– Äidiltä voi myös kysyä, mitä apua hän kaipaisi kotiin tai mikä auttaisi lisäämään hänen turvallisuudentunnettaan, Maununaho neuvoo.

Muutoksen sulattelemiselle pitää jättää aikaa.

Vanheneminen voi olla vaikea asia monesta syystä. Omakotitalossa asuva ei ehkä halua muuttaa pois kodistaan tai pelkää olevansa vaivaksi kiireisille nuorille.

– Jos keskustelussa nousee esille ajatus muuttamisesta, sen sulattelemiseen pitää antaa tarpeeksi aikaa, Maununaho muistuttaa.

Juttu on julkaistu aiemmin ET-lehden numerossa 19/2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla