Takapuoli saa vaihteeksi olla iso ja reilusti esillä. Vaikka terhakka perä ei herättäisikään suurempia tunteita, omaa peppuaan kannattaa hieman palvoa. Hyvin treenattu pakaralihas on kehon peruskivi.

Joka kuntosalilta löytyy nykyään niitä, joiden treeni keskittyy vain ja ainoastaan pepun pyöristämiseen.

Takapuolen palvonta alkoi vaivihkaa jo vuosia sitten. Rintojen sijaan viihdeteollisuudessa alettiin zoomailla pakaroita. Eikä siinä kaikki. Takapuoli sai vaihteeksi olla iso, mieluiten iso ja kiinteä. Jotakin kertoo sekin, että legendaarinen urheilulehti Sports Illustrated täräytti 50-vuotisjuhlanumeronsa kanteen nimenomaan pakarat.

Mistä takapuolen tuijotus kertoo?

Onneksi ei pelkästään siitä, että naisten ulkonäköön kohdistuvat paineet vain kovenevat. Taustalla on laajempi, monikulttuurisuuden maustama kauneusihanteiden muutos, joka näkyy myös kotimaisessa katukuvassa. Niin estottomasti ja itsetietoisesti moni nainen sulloo muotonsa pakaroita korostaviin vetimiin.

Takapuoli on perinteisesti symboloinut hedelmällisyyttä ja aktiivista seksuaalisuutta. Juuri sen vuoksi naisen kehoa on pyritty niin hanakasti kontrolloimaan.

Keskiaikainen kauneusihanne oli kapealanteinen ja pienirintainen. Renessanssi suosi muhkeampia muotoja. Esimerkiksi Rubensin tunnetuin teos Kolme sulotarta edustaa XXL-kokoa varsin riemukkaasti.

1800-luvulla muodissa keikkui ahteria korostava turnyyri.

Helsingissä vielä 1900-luvun alussa Espan suihkulähteen rakastettu sulotar, Havis Amanda, onnistui herättämään suurta pahennusta. Ihan yllätyksenä pyllykohu ei tullut, sillä Ville Vallgrenin ”ruokoton” veistos paljastettiin varmuuden vuoksi öiseen aikaan.

Agraarikulttuurissa naisen muodoilla ei ollut niin väliä. Pääasia oli, että nainen oli hyvä työihminen. 1950-luvun ihanne kiteytyi Marilyn Monroen kurveihin, kunnes saimme malliksemme tikkumaisen Twiggyn.

Merkittävin käänne ruumiinkulttuurissamme tapahtui kuitenkin 1970-luvulla, Jane Fondan aerobic-kasettien tahdissa. Pelkkä laihuus ei riittänyt – vartalon piti olla timmi.

Nyt olemme päässeet jo niin pitkälle, että nainen saa olla vahva.

Peppukultin pioneereihin lukeutuvan Jennifer Lopezin johdolla kovakuntoisimmat viihdemaailman tähdet vatkaavat takalistoaan syvässä kyykkyasennossa.

Tuo fyysisesti vaativa liike, twerkkaus, periytyy afrikkalaisten heimojen rituaalitansseista, joten kyllä tähän perspuolen paisutteluun liittyy myös vapauttavia ja karnevalistisia piirteitä.

Kotoisissa sambakulkueissammekin pörhistellään Rion henkeen persposket paljaana, säässä kuin säässä.

Moni näkee ahteria alleviivaavissa koreografioissa jopa feministisiä piirteitä. Onhan naisen kroppa aina ollut myös vallan välikappale.

Tämän päivän urheilullinen kehonkuva on osa isompaa hyvinvoinnin trendiä: olet sitä mitä syöt ja miten liikut. Paljon siinä intoilussa on hyvää.

Pakaroiden muoto ja rasvan kertyminen ovat aika pitkälti geneettisiä ominaisuuksia.

Hillitönkään kyykkääminen ei tee luonnostaan lattapeffaisesta pyöreäpyllyistä. Mutta ei peppujumppa koskaan ihan hukkaan mene, koska pakaralihakset ovat niin keskeisessä asemassa ryhdin, tasapainon ja toimintakykymme kannalta, ja sitä enemmän, mitä vanhemmiksi tulemme.

Mukavaa on sekin, että jonkinlaiset ulkonäköhyödyt saa kaupan päälle silloinkin, kun keskittyy vain oman hyvinvointinsa varmistamiseen.

Tämä kaikki koskee myös miehiä, kuten muutkin ulkonäköpaineet koskevat heitä.

Eppu Normaali -yhtyeen Urheiluhullu päätti jo kymmenen vuotta sitten ”pakaroista näistä tehdä niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä...”

Kauneusihanteisiin vaikuttaa myös kulutuskulttuuri. Tyytymättömyys omaan kehoon kilahtaa aina jonkun yrittäjän tai trendinenän kassaan. Muotoilevilla Spanx-alusvaatteilla miljoonia tehnyt jenkki Sara Blakely kertoo bisnesideansa syttyneen oman takapuolen tarpeista. Valmiiksi topattuja peppuja löytyy nykyisin myös monien markettien alusvaate- ja farkkuhyllyiltä.

Yhä useampi turvautuu epäröimättä toppapöksyjä järeämpiin aseisiin.

Plastiikkakirurgien tilastoissa kovimmat kasvuluvut ovat nimenomaan takapuoleen kohdistuvissa operaatioissa.

Implantteja suositumpaa on rasvansiirto eli oman, esimerkiksi jenkkakahvoista imetyn rasvan ruiskutus pakaroihin. Suomessa takapuolen muotoiluun pääsee 4000 eurolla.

Maailmalla riittää niitäkin, joille mikään ei riitä. Esimerkiksi Brasiliassa peppuimplantit ovat haluttu ja luonteva juttu, vaikka latinoiden vartalo on luonnostaan kurvikkaampi kuin eurooppalaisten. Implantteihin liittyy tosin melkoinen tulehdusriski, koska leikkaushaava pyritään saamaan piiloon pakaroiden väliin.

Jotkut poloiset, kuten yhdysvaltalaiset pop-diiva Beyoncé ja tosi-tv-tähti Kim Kardashian, joutuvat alinomaa todistelemaan näyttävien pyrstöjensä aitoutta.

Sosiaalinen media elättää jo koko joukon muhkeilla pakaroillaan elämöiviä naisia.

 Heille selfie on belfie, päivittäinen kuva omasta takapuolesta.

Erityisen hyvin muodoillaan ovat tienanneet floridalaiskaksoset Dana ja Nadia Bruna, joilla on Instagramissa yli miljoona seuraajaa. Seuraajia saa siitä huolimatta, että siskosten yli metrin ympärysmitalla ”siunatut” takamukset ovat plastiikkakirurgin parantelemia.

Toinen sensaatiopari, identtiset kaksoset Miriam ja Michelle Carolus puolestaan vannovat pakaroidensa olevan tarkan ruokavalion ja kovan treenin tulosta. He kertovat päivittäin tekevänsä parituhatta kyykkyä. Ei nyt sentään yhtä soittoa, vaan yhdeksän tunnin aikana.

Huomattavasti pienemmälläkin panostuksella saa onneksi tiukkoja ihmeitä aikaan.

Lähteet: kulttuuriantropologi Taina Kinnunen, liikuntapäällikkö Eija Holmala, Plastiikkakirurgia Dietz, dietz.fi

Juttu on julkaistu ET-lehdessä 14/2016.