Selkäleikkauksessa tuli tuntohermovaurio ja siitä seurasi äärihermotulehdus. Syön kipuun Lyricaa 600 mg ja yöksi otan Triptyliä 20 mg. Ne auttavat noin 70-prosenttisesti, mutta nyt kipu on tullut sietämättömäksi. Neurologi on sitä mieltä, että kipua on opittava kestämään. Minulla on kahdeksan lastenlasta ja tuntuu, että he vielä tarvitsevat minua. Elämänhaluni on mennyt kipujen myötä. Eikö mitään ole tehtävissä? Lohduton

Kysymyksestäsi huokuu ahdinko ja masennus; loputon hermosärky on melkoinen piina. Potilaat ja heitä hoitavat lääkärit toivoisivat, että saatavilla olisi tehokasta täsmähoitoa ilman sivuvaikutuksia, mutta tällaista ei valitettavasti ole.
Vahvat kipulääkkeet ja tietyt epilepsian ja masennuksen hoitoon alun perin kehitetyt lääkkeet, puudutukset ja TENS-hoito eli sähköärsytyshoito tepsivät usein aika mukavasti.

Krooninen kipu tahtoo jäädä aivoihin pyörimään kuin rikkoutunut äänilevy. Itse syy, vaikkapa hermovaurio, on voinut ajan myötä korjaantua, mutta kipu on jäänyt elämään omaa elämäänsä. Neurologisi lienee tarkoittanut juuri tätä: kipua ei voi kääntää pois päältä, sitä on opittava kestämään.

Ymmärrän hyvin, jos tunnet syvää pettymystä ja ehkä vihaakin sinua hoitaneita lääkäreitä kohtaan, kun kaikki näyttää menneen pieleen. Älä pelkää tunnustaa sitä vaikkapa lääkärillesi. Ehkä tunnet myös outoa syyllisyyttä siitä, ettet pysty olemaan se ihminen, joka haluaisit, vaikkapa energinen isovanhempi lastenlapsillesi. Niin tai näin, masennuksesi kaipaa hyvää hoitoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten paikkakunnallasi pääsisi psykoterapeutin pakeille? Olisiko sinulle tarjolla kivunhallintaryhmää, johon voisit liittyä? Kovan kivun kantaminen aivan yksin on liikaa kenelle hyvänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla