Dekkareita luetaan enemmän kuin koskaan. Television rikossarjat murskaavat katsojaennätyksiä. Mutta rikosten perässä voi myös kävellä, matkailla ja hypätä eri aikakauteen.
Helsingin yliopiston portailta kantautuu parahdus. On tapahtunut rikos. Silti monikymmenpäinen ihmisjoukko ympärillä on yllättävän rauhallinen, jopa iloisen odottava.
Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan dekkarihahmoihin ja tapahtumapaikkoihin perustuva kävelykierros Helsingin Kruununhaassa on alkamassa.
Kirjailija palaa rikospaikalle
Virpi Hämeen-Anttilan dekkareissa rikoksia ratkoo harrastajaetsivä Björk. Niin tänäänkin. Tosin kävelykierroksen käsikirjoitusta varten etsivä ystävineen piti lennättää aikakoneessa kirjojen tapahtuma-ajalta, 1920-luvulta, nykypäivään.
– Kruununhaka oli kierrokselle luonteva valinta, sillä dekkarieni tapahtumat sijoittuvat pitkälti näille kulmille. Olen tutkinut kirjojani varten 1920-luvun karttoja ja kuvia sekä uppoutunut kaikkeen mahdolliseen ajasta kirjoitettuun, Hämeen-Anttila kertoo.
"Välillä joudun muuttamaan talojen paikkoja tarinassa, jottei juoni kärsisi."
Nyt samoja katuja kuljetaan noin 80-henkisen joukon kanssa peräti neljän ja puolen tunnin ajan. Edessä on kiertelyä lähikortteleiden tiedelaitoksissa, museoissa ja arkistoissa etsivä Björkin ja kadonneen käsikirjoituksen perässä. Vaikka kierroksen tarina on käsikirjoitettu nykyaikaan, kohteet ovat lähes samoja kuin Hämeen-Anttilan dekkareissa.
– En voi kirjoittaa tarinaa ihan yksi yhteen todellisen historian kanssa. Välillä joudun muuttamaan vaikkapa talojen paikkoja, jottei juoni kärsisi. Kerran minun piti polttaa kokonaan väärä talokin, kirjailija hymähtää.
Päähenkilö värittää maiseman
Monet kotimaiset rikoskirjailijat sijoittavat tapahtumat tutuille kulmille, ja niiden bongailusta on tullut osa kirjojen viehätystä.
Harri Nykäsen Raid liikkuu Kalliossa, Leena Lehtolaisen Maria Kallio Espoossa ja Reijo Mäen Vares Turussa. Virpi Hämeen-Anttilalle Kruununhaka oli helppo valinta: hän on opiskellut ja työskennellyt alueen laitoksissa koko ikänsä ja rakastaa kävelyä sen rannoilla ja mukulakivikaduilla yhtä intohimoisesti kuin kirjojensa etsivä.
Hämeen-Anttilan dekkarikävely ei ole ainutlaatuinen tapahtuma. Yrittäjä Soili Vuorenmaa työskentelee dekkarien tapahtumapaikkojen kimpussa suuren osan työajastaan. Hänen Dekkariseikkailu-ohjelmansa tarjoaa ryhmille juonellisia, kotimaisiin rikosromaaneihin perustuvia illanviettoja, joissa vieraat ratkaisevat yhdessä rikoksen.
Vuorenmaan sai idean ohjelmaansa kotikaupunkiinsa Jyväskylään kirjoitetuista Markku Ropposen dekkareista, joita hän dekkarien suurkuluttajana suorastaan ahmi. Hiljalleen erilaisten virkistyspäivien viettona suosioon nousseet tapahtumat ovat levinneet muillekin paikkakunnille.
– Kotimaiset rikosromaanit ovat usein paikallisia, ja vielä niin, että paikkakunta valottuu suuresti kirjan henkilöiden, tyylin ja näkökulman mukaan, Vuorenmaa sanoo.
"Lukijoiden kiinnostus rikosromaaneihin on suurempaa kuin koskaan ennen."
Hän ottaa esimerkin Ropposen kuvaamasta Jyväskylästä.
– Kirjojen sankarin Kuhalan kohelluksissa Jyväskylä näyttäytyy laitapuolen sankareittensa silmin koko kurjuudessaan tai ehkä pikemminkin himmeässä loistossaan.
Dekkareita lukiessaan ja niistä käsikirjoituksia tehdessään Vuorenmaa myöntää löytäneensä suomalaisista kaupungeista monia uusia paikkoja.
– Kun laadin Dekkariseikkailu-ohjelmaa Outi Pakkasen dekkarien päähenkilön, graafikko Anna Laineen maisemiin, tutustuin Helsingin Rööperin kivoihin ravintoloihin. Ne eroavat huomattavasti vaikkapa Kuhalan tai turkulaisen Vareksen rosoisista kadunkulmista ja kapakoista.
Suomalainen suosii surmia
Soili Vuorenmaa on viime vuosina laajentanut Dekkariseikkailu-ohjelman kotikaupungistaan Jyväskylästä Ouluun, Kuopioon, Tampereelle, Hämeenlinnaan, Turkuun, Hankoon ja Helsinkiin.
– Kysyntää riittää, eikä vähiten siksi, että 2000-luvulla lukijoiden kiinnostus rikosromaaneihin on ollut suurempaa kuin koskaan ennen. Kotimaisia dekkareita julkaistaan nykyään yli kaksi kertaa enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten.
"Lappeenranta oli tv-sarjassa näkyvästi läsnä. Se oli kuin yksi roolihenkilö."
Fiktiivisillä rikoksilla houkutellaan myös turisteja. Ruotsin Ystadissa kierretään Wallanderin maisemissa, ja Gotlantiin matkaillaan useamman rikoskirjailijan jalanjäljille. Suomeen on luvassa jotakin samantyyppistä ensi kesänä, kun Lappeenrannassa käynnistetään rikossarja Sorjosen kuvauspaikkoja esittelevä kävelykierros. Kierroksia vedetään turisteja ajatellen myös englanniksi.
– Yllätyimme täällä siitä, kuinka näyttävästi kotikaupunkimme oli tv-sarjassa läsnä, se oli ikään kuin yksi roolihenkilö. Kun sarja on ollut niin suosittu, on kiva esitellä sen kautta kaupunkia myös muualta tuleville, kertoo Lappeenrannan kaupungin markkinointi- ja asiakaspalvelupäällikkö Mirka Rahman.
Rahmanin mielestä sarja piristi paikallisia: puhutti, ihastutti ja pani etsimään virheitäkin lähes suurennuslasin kanssa. Hänestä oli hauska huomata, kuinka eri tavoin sarjan käsikirjoitus- ja kuvausryhmä näki kaupungin. Esimerkiksi monien rumana betonilinnakkeena pitämä kaupungintalo oli sarjan tekijöiden mielestä niin valoisa ja kiinnostava, että se sai muuntautua sarjassa poliisitaloksi.
– Ehkei se vieläkään ole silmissäni talokaunotar, mutta kyllä monia paikkoja tuli sarjan aikana katsottua uusin silmin, Rahman myöntää.
Maisemat vaihtuvat myös kotisohvalta
Dekkarimiljöot vaihtuvat vinhaan myös uutuusdekkareissa. Tässä kolme esimerkkiä:
1. Portugalin pimeä puoli
Tuomas Nyholmin Leijona (Otava) avaa ihan uuden, Lissaboniin sijoittuvan dekkarisarjan. Kaupunkia kuljetaan kirjassa kiihkeässä tappajajahdissa ristiin rastiin, pitkälti yöaikaan, eikä se aukea lukijalle silmiä hivelevänä turisti-idyllinä.
”Kaupungin toinen luonne oli piilossa ulkopuolisilta. Mutta jokainen, joka vaivautui raaputtamaan kuorta tarpeeksi kauan, löysi riittävästi saastaa pilaamaan elämykset ja vaimentamaan historian äänet.”
Kaupungin kolkkous tulee kerrontaankin, tosin se tekee tarinasta myös tehokkaan ja jännitteisen, kelpo trillerin.
2. Vähän karumpaa koto-Suomea
Markku Ropposen Kuhala on ikääntyvä yksityisetsivä, joka ei mammonalla eikä maineella pröystäile. Jyväskyläläinen Kuhala kiertää kaupungin karumpia reittejä, mutta Sokoksen kulma tulee jo yli kymmenen dekkarin jälkeen hyvin tutuksi.
Koska Kuhala on toiminnan mies, kaupungin lähiseudut ja mökki-kunnat kolutaan kirjassa tarkkaan. Tosin mökeillä harvoin piipahdetaan lomailemassa tai viettämässä leppoisaa kesä-idylliä, joten varsinaisina matkailumaisemina Ropponen ei niitä kuvaa. Usein kuumalla kevätasfaltilla tai vihreässä kanervikossa ei nimittäin lekottele lomailija vaan ruumis. Viimeisin, Kuhala ja pitkä varjo (Tammi), on sarjan 16. teos.
3. Äijämäinen Turku
Reijo Mäen dekkareissa yksityis-etsivä Jussi Vares vie lukijan Turun pystybaareihin, nakkikioskeille ja murhapaikoille. Keskuspaikka on silti Vareksen kantakapakka Uusi Apteekki. Mäki kuvaa Turkua rouheasti ja kuljettaa lukijaa alamaailman luukkuihin ja lähiöiden yöelämään.
Markku Haapion Vareksen Turku -kirjassa (Otava) on kaksi vaellusreittiä, joita omatoimimatkailija voi vaivatta seurata. Kirjan sisäkansista löytyvät Turun keskustan ja kaupunginosien kartat. Uusimmassa Vares-dekkarissa, Hot Dogissa (Otava), ruumis löytyy kätevästi suoraan turkulaiskapakan lattialta.
Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2017.
