Ari Kangasniemen poronnahasta ja sarvista tehty tilataideteos Aurinko-jumala sijaitsee rovaniemeläisessä Wakkanai sushi -ravintolassa. Arin valaisimia on myös helsinkiläisessä Saaga-ravintolossa Bulevardilla.
Ari Kangasniemen poronnahasta ja sarvista tehty tilataideteos Aurinko-jumala sijaitsee rovaniemeläisessä Wakkanai sushi -ravintolassa. Arin valaisimia on myös helsinkiläisessä Saaga-ravintolossa Bulevardilla.

Kangasniemet tekevät Rovaniemellä Saarenkylän rauhassa porosta sarvi- ja nahkatöitä. Niitä tilataan niin Saksaan kuin Saariselälle. Osa menee ravintoloihin ja hotelleihin, osa yksityisille. Lue ja ihmettele.

Kangasniemien käsien läpi kulkevat vuodessa useamman sadan poron nahat, luut ja sarvet.

– Poro käytetään viimeistä kynttä myöten käsitöihin. Poronsarvi on puuta kovempaa, täysin uniikkia materiaalia. Kahta samanlaista puukotuppea ei pystyisi tekemään, sillä väri ja muoto vaihtelevat, Ari Kangasniemi toteaa.

Tämä asettaa tietysti rajoituksiakin tekemiselle.

– Esimerkiksi kun sarvilampun johdot peitetään viisi senttiä pitkillä ontoilla sarvipalasilla, pitää niiden olla melko suoria. Yhteen lamppuun tarvitaan noin 80 palaa, joten suoraa sarvea tarvitaan nelisen metriä. Tuhannesta kilosta sarvea vain toista sataa kiloa sopii lamppuihin, Jukka Kangasniemi kertoo.

Näyttävä lamppu maksaa sadoista euroista tuhansiin euroihin.
Näyttävä lamppu maksaa sadoista euroista tuhansiin euroihin.

Parhaillaan Jukka ja Ari kokoavat Rovaniemen Saarenkylän pajallaan jyhkeää poronsarvilamppua hirvaan eli urosporon sarvista. Lampussa on kymmenet poronsarvet. Työ sujuu sedältä ja veljenpojalta jouhevasti, sillä Jukka on ollut Ari-sedällään oppisopimuskoulutuksessa kolme vuotta ja on nyt firman työntekijä.

Sarvivalaisimia tilataan paljon isoihin kelomökkeihin ja hotelleihin. Jukalla ja Arilla onkin 75 sarvivalaisimen tilausta odottamassa. Näyttävä lamppu maksaa sadoista tuhansiin euroihin koosta riippuen. Jos raaka-aineet ovat valmiina, valaisimen tekee päivässä.

– Kerran tehtailin kymmenen lamppua puolessatoista viikossa. Joskus pitää tehdä pakollakin, eikä tämä aina ole vain mukavaa luovaa puuhastelua, Ari myhäilee.

Turistit puuhapajassa

Koru- ja taidekäsityö A.Kangasniemen luova johtaja on kuitenkin rouva Irene Kangasniemi. Hän ideoi ja pojat toteuttavat.

Työnjako Jukan, Arin ja Irenen kesken on luontevaa. Pojat käsittelevät sarvet ja luut ja tekevät niistä niin kuksia, kuppeja kuin koruaihioitakin. Kaulakoruaihioita hiotaan ja kiillotetaan satoja sarjassa.

Irene tekee poronnahasta rumpuja, pussukoita ja vaikka vaatteita, jos joku pyytää. Koristekuviot hän piirtää tuotteisiin polttokynällä. Eniten Ireneä työllistävät silti turistit, sillä Arin ja Jukan työhuoneen vieressä on Irenen Ideapaja.

– Eräänä vuonna meillä kävi saksalaisia arkkitehtejä, jotka olivat tilanneet jostakin päin Pohjois-Suomea hulppean harmaasta kelosta valmistetun kylpylärakennuksen. Meiltä he halusivat valaisimet, jotka jollakin tavalla muistuttaisivat vesipisaraa. He antoivat Arille vapaat kädet ja olivatkin tyytyväisiä lopputulokseen.

Irenen tehtäväksi jäi keksiä valaisimelle lappilainen nimi. Nyt Poronkyynel-valaisin ilahduttaa kylpyläasiakkaita jossain päin Saksaa. 

Irenen mielestä Arin luovuus näkyy siinä, että hän tuntee sarven muodon, ominaisuudet ja mihin kaikkeen se taipuu.

– Ari haluaa kunnioittaa materiaalia itsessään. 

Poronkyynel-valaisin.
Poronkyynel-valaisin.

Käsityötä Moskovaan, poroisännälle ja vauvalle

Keväällä 2015 Kangasniemet tekivät isohkon somistustyön Moskovaan. 

– Tämän seinälampetin (kuva alla) materiaaleina ovat poronsarvi, poron raakanahka sekä kalannahka. Työn tilaaja oli löytänyt nettisivuiltamme kuvia Arin valmistamista valaisimista. Hän saapui meille tulkin ja vaimonsa kanssa ja tilasi monenlaisia valaisimia. Hän osti myös Aistien Lappi -näyttelyssä olleen Ruskanpiilo-nimisen teokseni, Irene muistelee.

Ari valmisti valaisimia koko kevään ja asiakas tuli tarkistamaan työt syksyllä 2014, minkä jälkeen työt lähtivät kohti Moskovaa.

Joskus Kangasniemet saavat mielenkiintoisia pyyntöjä. Kuusamossa sijaitseva Palosaaren Poro- ja Kalastustila pyysi Ireneä polttopiirtämään poronnahalle havainnekuvan poroaidasta kaikkine lisukkeineen.

– Kun farmille tulee esimerkiksi koululaisryhmiä, on poroisännän helpompi havainnollistaa, millainen on poroaita siuloineen (mistä porot ajetaan kaarteeseen) ynnä muine aitarakennelmineen. Tällä teoksella yritin siis havainnollistaa, mitä kaikkea porojen kokoamiseen ja niiden lajitteluun tarvitaan, Irene kertoo.

Kangasniemien töistä kenties herttaisin on Jukan valmistama perinteinen saamelainen lapsen kehto, eli komsio. Jukka valmisti sen pian kaksi vuotta täyttävälle Laura-tyttärelleen. Komsion perusrakenteen Jukka veisti kuivatetusta mäntypuun kappaleesta. Hän poisti puun kappaleesta keskiosan, jolloin puuhun jäi pohja ja reunat. Koppaosaan hän kiinnitti taivutetut puurimat.

– Komsiopuun pitää kuivua hyvin, hyvin kauan, ennen kuin sitä voi alkaa muotoilla, Irene kertoo. 

Lopuksi Jukka ompeli Irenen avustamana komsioon suojuksen poron sisnanahasta eli päällysti komsion nahalla. Luuosat tehtiin poronsarvesta ja niihin ommeltiin kannatinnauhat.

 

Tässä vielä muutamia esimerkkejä Kangasniemien töistä:

Ari ja Jukka valmistivat kuvan valaisimen poronsarvesta. Vieressä on Irenen poron raakanahasta valmistama valaisin. Valaisimet ovat Saariselällä Kakslauttasessa ylellisessä mökissä, johon on yhdistetty hirsinen mökki ja iglurakennelma.
Ari ja Jukka valmistivat kuvan valaisimen poronsarvesta. Vieressä on Irenen poron raakanahasta valmistama valaisin. Valaisimet ovat Saariselällä Kakslauttasessa ylellisessä mökissä, johon on yhdistetty hirsinen mökki ja iglurakennelma.

 

Tämä punainen poronnahasta tehty verhokappa on Lapin Safareiden edustustilassa Saariselällä.  – Heidän yhdessä logossaan on kuvattuna porot vastakkain ja tein tämän verhon heidän toivomaansa kuva-aihetta eli poroa käyttäen, Irene kertoo.
Tämä punainen poronnahasta tehty verhokappa on Lapin Safareiden edustustilassa Saariselällä. – Heidän yhdessä logossaan on kuvattuna porot vastakkain ja tein tämän verhon heidän toivomaansa kuva-aihetta eli poroa käyttäen, Irene kertoo.

 

Tämän Kaamosverhon Irene valmisti mustasta poronnahasta. – Poronnahka on erinomaista materiaalia verhoihin. Tämä verho on yksityisomistuksessa.
Tämän Kaamosverhon Irene valmisti mustasta poronnahasta. – Poronnahka on erinomaista materiaalia verhoihin. Tämä verho on yksityisomistuksessa.

Neulo joulupakettiin syötävän suloiset piparkakkusukat tai veikeät mummisukat. Mikään ei estä koristelemasta näin myös myös aikuisten sukkia! Ohjeet ovat Kikka Virolaisen uutuuskirjasta Vallattomat villasukat.

Salolainen Kikka Virolainen, 43, on ehtinyt neuloa pitkälti toista tuhatta sukkaparia. Hän kokosi 40 ilmeikästä lasten sukkamallia ihanaksi kirjaksi.

Näissä 6-12 kuukauden ikäisille sopivissa sukissa on niin unijukkia, kukkia, merirosvoja, leppiksiä kuin nallejakin. Kokoa muuttamalla koristeluideoita voi käyttää isompiinkin sukkiin. Täältä löydät myös Kikka Virolaisen ihanien mummisukkien ohjeen.

ET sai hauskojen piparkakkusukkien ohjeen jaettavaksi lukijoille. Tästä somat sukat pukinkonttiin! 

Piparkakkusukat

On taas aika joulun
ja piparkakkujen,
niitä leivotaan iso pino.
Veli tekee piparkakkutalon,
ei haittaa vaikka se on
vähän vino.

Koko: 6-12 kk ikäiselle

Tarvitset

  • puikot nro 3
  • virkkuukoukun nro 2,5
  • neulan
  • punaista ja valkoista Novita Nalle -lankaa sekä ruskeaa konepestävää lankaa

1. Neulo punaiset perussukat. Luo punaisella langalla 40 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle. Yhdistä pyöröneuleeksi. Neulo 2 o, 2 n -joustinneuletta 26 kerrosta tai kunnes joustin on 8 cm pitkä.

2. Tee vahvistettu kantapää, jaa kantapohjan kavennettavat silmukat kolmeen osaan, 6-8-6.

3. Tee kiilakavennukset ja neulo sileää neuletta 28 kerrosta tai kunnes jalkaterä on kantapää mukaan lukien 11 cm.

4. Tee kärkikavennukset nauhakavennuksena ilman välikerroksia. Sukan valmis pituus kantapäästä kärkeen on 13 cm. Päättele sukka ja neulo toinen sukka samoin.

5. Virkkaa ruskea piparkakku. Virkkaa ruskealla langalla 8 ks kjs-lenkkiin. Virkkaa toisella kerroksella 3 pylvästä aina yhteen ks:aan = 24 p. Päätä kerros piilosilmukkaan. Virkkaa kolmannella kerroksella ympyrään piparkakun kaaret. Virkkaa 1 ks, jätä 1 p väliin. *Virkkaa 6 p samaan p:seen, jätä 1 p väliin, virkkaa 1 ks seuraavaan p:seen, jätä 1 p väliin.* Toista *–* yhteensä 6 kertaa, piparkakkuun tulee 6 kaarta. Päätä kerros piilosilmukkaan ja jätä pitkä päättelylanka piparkakun kiinni ompelemista varten. Virkkaa yhteensä 2 piparkakkua.

6. Koristele piparkakku. Virkkaa piparkakun läpi piilosilmukoita pintavirkkauksena piparkakun reunoja pitkin valkoisella langalla. Älä virkkaa piilosilmukoita liian tiukalle vaan jätä silmukat löysiksi. Kuljeta lankaa virkatessasi työn nurjalla puolella. Tee lankaan aloitusketjusilmukkalenkki. Vie virkkuukoukku työn läpi nurjalle puolelle kohdasta, josta haluat aloittaa pintavirkkauksen. Vie aloitusketjusilmukkalenkki koukulle ja vedä lenkki työn läpi oikealle puolelle ja jätä solmukohta työn nurjalle puolelle. Näin syntyy ensimmäinen piilosilmukka. *Vie virkkuukoukku taas työn läpi nurjalle puolelle seuraavasta kohdasta. Kierrä lanka koukulle ja vedä lanka sekä työn että koukulla olevan silmukan läpi oikealle puolelle.* Näin syntyy toinen piilosilmukka.

7. Toista *–*, kunnes piparkakun reunat on pintavirkattu. Katkaise lanka ja lopeta pintavirkkaus viemällä langanpää työn ja viimeisen koukulla olevan piilosilmukan läpi ensin oikealle puolelle. Vie sen jälkeen langanpää virkkuukoukulla takaisin työn nurjalle puolelle samasta kohdasta ja päättele.

8. Ompele piparkakun päälle vielä valkoisia pilkkuja. Päättele kaikki langanpäät piparkakun taakse ja ompele piparkakku sukkaan napakasti kiinni reunoistaan päättelylangalla. Viimeistele toinen piparkakku samoin.

9. Virkkaa ruskealla langalla joustimen yläreunaan 40 ks. Päätä kerros piilosilmukkaan. Virkkaa näin 2 kerrosta. Katkaise lanka, vaihda valkoinen lanka ja virkkaa pintavirkkauksena kiinteiden silmukoiden läpi 1 kierros piilosilmukoita. Älä virkkaa piilosilmukoita liian tiukalle vaan jätä silmukat löysiksi. Näin silmukat joustavat sukkaa käytettäessä ja pestessä. Päättele langanpäät hyvin.

Ohjeet ovat Kikka Virolaisen kirjasta Vallattomat vauvansukat. Moreeni 2017. Mallina on kaksivuotias Helka.

Marjatta Porrassalmi järkyttyi huomattuaan, että hänen äitinsä perintövillatakki oli päätynyt uusiokäyttöön ET-lehden käsityöjutussa. Syylliseksi paljastui Marjatan tytär Päivi. Sanomista tuli. 

Tutkimattomat ovat vanhan villatakin tiet.

Toimittaja Anne Sneckiltä ja valokuvaaja Tiiu Kaitalolta tilattiin ET-lehteen käsityöjuttu, jossa tehdään vanhasta villapaidasta tyyny. Tiiu löysi kivan värisen vihreäraitaisen villatakin helsinkiläiseltä kirpputorilta. Se oli kauniisti ja siististi neulottu, ja siinä oli hienot, virkatut napit ja kiinnostavia yksityiskohtia.

Käsityöjuttu ilmestyi viime viikolla ET-lehdessä 20/2017. Jyväskyläläinen Marjatta Porrassalmi, 74, selaili lehteä, kunnes käsityöjuttu pysäytti hänet. 

– Ei ole totta! Äitini Kerttu Lipposen minulle vuonna 1958 neuloma villatakki on päätynyt tyynyksi, Marjatta kertoo.

Järkyttynyt Marjatta lähetti heti tiukkoja Whatsapp-viestejä tyttärelleen Päivi Ekolalle, jolle takki oli annettu noin 20 vuotta sitten. Selvisi, että aikansa takkia käytettyään Päivi oli vienyt sen kierrätykseen.

Tarina villatakin uudesta elämästä on varsin hauska, ja Päivi kirjoitti siitä Facebook-päivityksen:

"Tunnustan. Olen kamala tytär, kiittämätön lapsenlapsi ja itse asiassa häpeäksi koko suvulleni. Sain yli parikymmentä vuotta sitten mummini äidilleni (kuvassa) kutoman villatakin (kuvassa). Viimeksi muutaessani laitoin senkin kiertoon. Eilen äitini bongasi villatakin ET-lehdestä. Siitä oli tehty tyyny! Tämän jälkeen whatsapp on laulanut. Sain muun muassa tämän nostalgisen kuvan, jossa esiintyvät isäni ja äitini joskus 60-luvun lopussa. Keskustelu päättyi siihen, että jos minä en kierrätä, äitini ei lopulta mahdu arkkuunsa kaikkien tavaroidensa kanssa. Ja mummon perintö elää nyt tyynyssä."

Marjatta Porrassalmi äitinsä neulomassa villatakissa 60-luvulla.
Marjatta Porrassalmi äitinsä neulomassa villatakissa 60-luvulla.

Otimme yhteyttä Päiviin ja saimme tietää lisää villatakin kohtalosta.

– Käytin nuorempana äidin, mummon ja ukin vanhoja vaatteita. Käytän edelleen kahta ukin villatakkia, joista toinen on mummoni kutoma ja yhä kuin uusi. Siinä on söpöt nahkanapit, Päivi kertoo.

– Tätä tyynyksi päätynyttä takkia käytin paljon 1990-luvulla yliopistovuosina ja vielä 2000-luvun alussa. Sen jälkeen se tuntui vanhanaikaiselta ja vein sen kierrätykseen.

Päivi kertoo äitinsä olleet yllättynyt ja hieman pettynyt, kun kuuli villatakin päättyneen kirpparille.

– Perustelin, että jouduin kierrättämään hyvin paljon tavaraa viime muutosta. Muutin uuden mieheni kanssa yhteen ja perustimme seitsemänhenkisen uusperheen. Kaikelle ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Samassa rytäkässä lähti runsaasti myös muita mummon vanhoja vaatteita.

Äidin ja tyttären välille kehkeytyi pieni sanailu villatakista. Tytär yritti lohduttaa, että parempi tyynynä kuin koin syömänä.

– Olemme vuosien varrella usein keskustelleet siitä, että miksi minä en säästä tavaroita. Äidille tavaroilla on enemmän tunnearvoa kuin minulla. Toki itsekin olen säästänyt joitain tärkeitä asioita. Kirjoitin äidille, että loppujen lopuksi kukaan ei tarvitse täältä mitään, kun lähdemme. Äiti kuittasi vielä, että "arkku voi tulla täyteen, ja vainaja jää ulkopuolelle". Loppujen lopuksi häntä jo nauratti.

Lue myös toinen hauska tarina kierrätyskäsityöstä Reijan räsymatto -blogista!

Tältä Päivin mummon villatakki näytti:

Ja tältä se näyttää tyynynä!