Oliko isäsi niitä, joihin sota jätti niin syvän trauman, että se vaikuttaa myös sinuun tänäkin päivänä? Ohjaaja Timo Korhonen kutoo isiesi kaltaisten miesten lapsista tarinaa dokumenttielokuvaan.

Timo Korhonen sai kimmokkeen elokuvaan luettuaan Ville Kivimäen Tieto-Finlandialla palkitun teoksen Murtuneet mielet.

– Kirja käsitteli trauman kokemusta ja sen hoitoa. Kivimäen tutkimus perustui traumatisoitujen miesten psykiatrisiin potilaskertomuksiin, joista hän tutkijana teki johtopäätöksiä ja yleistyksiä. Dokumenttielokuva taas pyrkii välittämään yksilön kokemuksen sellaisena kuin se oli ja kuulemaan myös trauman kokeneitten lapsia, Timo Korhonen selvittää.

Potilaskertomukset osoittivat tuon ajan hoitojärjestelmän kyvyttömyyden tunnistaa sotatrauma.

– Trauma pyrittiin osoittamaan yksilön heikkoudeksi, sairasmieliseksi reaktioksi tai jopa vähä-älyisyyden seuraukseksi. Psykiatrisiin tutkimuksiin kuului älykkyystesti, joka voitin tehdä shokissa olevalle miehelle. Kivimäen mielestä tämä vääristi tuloksia voimakkaasti, Korhonen kertoo.

Miehet menivät, nimet jäivät

Sotkamossa syntyneen Timo Korhosen oma isä ei kokenut sotatraumaa, mutta sodan jäljet tuntuivat silti hänen lapsuudenperheessään.

– Meillä, niin kuin muissakaan perheissä, ei juuri koskaan puhuttu sodan todellisuudesta. Ei siitä, että isältäni kaatui yksi ja äidiltä kaksi veljeä, eikä varsinkaan siitä, miten he kuolivat. Sankaruutta ei kyseenalaistettu. Äitini puhui enemmän kokemuksistaan sotasairaalan sairaanhoitajana kuin isä rintamakokemuksistaan, Korhonen muistelee.

Sota kuitenkin eli perheessä ja tavallaan elää edelleen. Timon vanhimmalle veljelleni annettiin isän kaatuneen veljen nimi, toinen veli sai äidin kaatuneen veljen nimen.

– Kun minä synnyin, sodasta oli kulunut kymmenen vuotta. Äitini oli sanonut, että nyt surua on kannettu riittävän pitkään, tälle lapselle otetaan nimi pystymetsästä. Jos olisin äitini toisen veljen kaima, nimeni olisi Toimi. Sen verran vanhempani onnistuivat nimeä muuttamaan: yksi kirjain pois ja kirjaimet toiseen järjestykseen, Timo Korhonen naurahtaa.

Kerro tarinasi!

Timo Korhonen on vakuuttunut, että trauma vaikuttaa ja asiasta kannattaa puhua. Se keventää seuraavien sukupolvien taakkaa.

– Odotan kovasti yhteydenottoja. Tämän elokuvan voi tehdä vain, jos kuulemme rehellisiä kokemuksia siitä, millaista oli kasvaa trauman kokeneen isän kanssa, ja myös siitä, miten traumasta päästiin yli, jos päästiin.

Elokuvan tuottaa Filmimaa Oy, tuottajana on Markku Tuurna. Valmis elokuva esitetään aikanaan YLEn TV1 Dokumenttiprojektissa.
 

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!