Kokkolassa asuva Olavi Ström miettii, voisiko hän vielä innostua tanssista. Myös miesonteoporootikkojen vähyys mietityttää.
"Jouduin päälle viisikymppisenä luunmurtumaan johtaneeseen työtapaturmaan. Sitä hoidettaessa minulta löytyi osteoporoosi.
Muistan vieläkin lääkärin sanat, kun hän tutki luustoani: ”Onpa aika huokoisen näköistä.”
Sain luulääkityksen: kerran viikossa piti ottaa yksi pilleri. Lääkettä söin kaikkiaan viisi vuotta. Sitten pidin vuoden tauon, jonka jälkeen sama, luuta kovettava lääkitys jatkui vielä pari vuotta.
Lue myös: 8 kysymystä miesvaivasta – "Tiedätkö milloin luusi alkavat hapertua?"
Sain jo sairauteni alussa ohjeet pitää huolta D-vitamiinin ja kalsiumin saannista. Maitotuotteet otin takaisin ruokavaliooni, sillä markkinoille oli alkanut tulla laktoosittomia valmisteita. Tavallisesta maidosta sain vatsavaivoja. Lisäksi syön omegakolmosia ja B-vitamiinivalmistetta.
Seitsemän vuotta diagnoosista osteoporoosini oli muuttunut astetta lievemmäksi luutaudiksi, osteopeniaksi. Niin siitäkin huolimatta, että himoliikkujaksi en herennyt. Kävelen, ja omakotitaloasujana saan hyötyliikunnat kaupan päälle.
"Kyllä ikääntyvien miestenkin luut voivat haurastua."
Tiedän toki, että minun pitäisi tarjota luilleni myös hyppyjä ja tömähdyksiä.
Ehkäpä vielä innostun. Haluaisin kokeilla ainakin tanssia, siinä on sopivasti nopeita liikkeitä ja suunnanmuutoksia.
Se minua kummastuttaa, että missä kaikki miesosteoporootikot luuraavat. En tiedä itseni lisäksi ketään toista, vaikka tilastojen mukaan miehiä on osteoporoosipotilaista viidesosa.
Onko tämä niin naisten taudiksi mielletty vaiva? Kyllä ikääntyvän miehen olisi tärkeää tietää, että hänenkin luunsa voivat haurastua."
