Liikunta auttaa vaivoihin. Mutta millainen liikunta mihinkin vaivoihin? Kokosimme esimerkkejä.

1. Osteoporoosi

Liikunta suojaa ja hoitaa, vahvistaa luita ja lisää luita tukevaa lihasvoimaa. Osteoporoosia sairastavalle hyvää luuliikuntaa ovat hyppyjen ja suunnanmuutosten teko. Kestävyyskunnon kehittämiseen suositellaan reipasta kävelyä tai juoksua.

Suojaava liikuntasuositus: Sopiva yhdistelmä hyppyjä ja voimaharjoittelua vahvistaa luustoa hyvin. Luuliikuntaa voi harjoitella 10 -20 min pätkissä 3 -5 kertaa viikossa. Riittävä hyppyjen määrä on 50 -100 kpl vuorokaudessa. Hyppyjen tulisi olla rivakoita, mutta hyppyjen turvallisuus on hyvä muistaa.

Myös 2–3 kertaa viikossa tapahtuva noin tunnin kestävä voimaharjoittelu vahvistaa luustoa tehokkaasti. Voimaharjoittelua tulisi tehdä noin 70 prosenttia maksimaalisesta tehosta. Lisäksi kestävyysliikuntaa suositellaan 3–5 kertaa viikossa noin 30–60 minuuttia kerrallaan kaikille aikuisille.

Osteoporoosia sairastaville suositetaan kolme kertaa viikossa liikuntaa, joka parantaa lihaskuntoa ja tasapainoa. Liikuntaa on hyvä suunnitella ammattilaisen ohjauksessa. 

2. Nivelrikko

Liikunta vahvistaa nivelrustoa ja liikunta, jossa tapaturmavaara on vähäinen, voi ehkäistä kantavien nivelten nivelrikkoa. Liikunta ehkäisee lisäksi lihomista, joka on nivelrikon riskitekijä.

Liikunnan on todettu vähentävän kipua nivelrikkoa sairastavilla. Liikuntaa on hyvä harrastaa useampana päivänä viikossa säännöllisesti. Jotta saadaan tuloksia aikaan, on liikunnan määrää ja vastusta lisättävä hiljalleen. Hyviä kestävyyskunnon harjoitusmuotoja ovat kävely, pyöräily ja uinti. Lihasvoimaharjoituksia sekä liikkuvuusharjoitteita on myös hyvä tehdä.

Suositeltavia ovat liikuntamuodot, joissa niveliin ei kohdistu voimakkaita iskuja eikä yhtäaikaisia kiertoliikkeitä ja lisäksi kannattaa suosia lajeja, joissa on pieni tapaturmariski. Polven nivelrikkoa sairastavilla kipu vähenee yhtä paljon kävelyllä kuin polven ojentajalihaksen voimaharjoitteilla.

3. Niskakipu

Akuuttiin niskakipuun suositellaan normaaleja arjen askareita kivun sallimissa rajoissa. Tutkimusnäyttöä ei ole liikunnan vaikutuksesta. Jos niskakipu on tullut vamman seurauksena, on vamman vaikeusaste arvioitava lääkärin vastaanotolla.

Krooniseen (vähintään 12 viikkoa kestäneeseen) paikalliseen niskakipuun suositellaan lihasvoimaa tai -kestävyyttä lisäävää harjoittelua.

Kestävyysliikuntaa, kuten kävelyä, suositellaan vähintään 30 minuuttia päivässä vähintään viitenä päivänä viikossa. Tavoitteena on kohtuullisesti kuormittava liikunta. Jos kuormituksen lisääminen pahentaa oireita, on kuormitusta vähennettävä kunnes oireet helpottuvat.

4. Lihavuus

Tutkimustuloksia on vielä riittämättömästi, mutta näyttäisi siltä, että runsaasti liikkuvilla lihominen olisi vähäisempää kuin vähän liikkuvilla, eli kuntoilusta on apua.

Liikuntasuositus on kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 45–60 minuuttia päivässä tai raskasta liikuntaa 30 minuuttia päivässä. Voit tehdä harjoitukset myös 10 minuutin pätkissä. Lisäksi on hyvä harrastaa luustolihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää ja lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa ja nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa.

Hyötyliikuntaa lisäämällä saa kalorinkulutusta kasvamaan. Hyötyliikuntaa voi helposti lisätä valitsemalla hissin sijaan rappuset, kävellä osa työmatkasta tai auton pysäköimisellä mahdollisemman kauas.

5. Korkea verenpaine

Korkeasta verenpaineesta kärsiville suositellaan kohtuullisesti kuormittavaa kestävyysliikuntaa mieluiten päivittäin 30 minuuttia, joko useampana tai yhtenä jaksona.

Lihasvoimaharjoittelu on hyvä tehdä mieluiten kuntopiirityyppisenä eli pieni vastaus ja paljon toistoja. Lihasvoimaharjoittelua ei suositella ainoana harjoittelumuotona vaan yhdistettynä kestävyysliikuntaan.

Lisäksi suositellaan nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa. Rentoutumisharjoitukset ilman liikuntaa tai liikunnan jälkeisenä tilana voi myös pienentää kohonnutta verenpainetta. Jos sinulla on hoitamaton verenpainetauti, jossa verenpainearvosi on yli 180/110 mmHg:tä, lääkärin on arvioitava terveydentilasi ennen liikunnan aloitusta.

6. Astma

Säännöllinen liikunta vähentää keuhkoputkien tulehdusreaktioita ja supistumisherkkyyttä ja lisää hapenkulutusta. 

Astmasta kärsivän on oireidensa sallimissa sarjoissa hyvä harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 30 minuuttia päivässä, vähintään viitenä päivänä viikossa tai raskasta liikuntaa 20 minuuttia päivässä kolmena päivänä viikossa.

Voi tehdä harjoitukset myös 10 minuutin pätkissä. Lisäksi on hyvä harjoittaa luustolihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää ja lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa ja nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa.

On tärkeää huolehtia siitä, että astman hoitotasapaino on hyvä. Liian rasittavaa liikuntaa kannattaa välttää kovalla pakkasella, allergia-aikana ulkotiloissa sekä infektioiden aikana. Astmaatikolle ei suositella lajeja, joissa astmakohtaus voi aiheuttaa vaaratilanteita, kuten riippuliito, sukeltaminen ja vuorikiipeily.
 

Lähteet: Liikunta: Käypä hoito – suositus 2010. Physical Activity Guidelines for Americans. 2008.

Lisää ohjeita: www.terveysverkko.fi

Lue lisää suuresta Selkävaivat-teemaosiostamme.

Neljä viidestä ET-lehden kyselyyn vastanneesta kannattaa eutanasian laillistamista Suomessa. Puoltajat perustelevat vastauksiaan jokaisen oikeudella ihmisarvoiseen elämään, vastustajat pitävät rajojen vetämistä ongelmallisena.

Eutanasian laillistaminen Suomessa otti uuden askeleen 7. marraskuuta 2017, kun kansalaisaloite kuolinavun eli eutanasian laillistamisesta luovutettiin eduskunnalle. Aloitteen luovuttajina toimivat eutanasia-aloitteen vireillepanijat, entiset kansanedustajat Ilkka TaipaleIiro ViinanenEsko SeppänenHenrik Lax sekä Osmo Soininvaara. ET kirjoitti aiheesta aiemmin täällä.  

Eutanasia-aloite keräsi eduskuntakäsittelyyn etenemiseen vaadittavan määrän eli 50 000 allekirjoitusta runsaan kuukauden aikana. Yhteensä aloite ehti kerätä 63 078 kannatusta. 

ET:n lukijat eutanasian puolella

Valtaosa ET-lehden lukijoista on eutanasian laillistamisen kannalla. Kyselyyn vastasi 207 henkilöä, joista 80 prosenttia kannatti kuolinavun laillistamista ja runsaat 19 prosenttia vastusti sitä. Vain yksi vastaaja valitsi vaihtoehdon "en osaa sanoa".

Näin kannattajat perustelivat valintaansa: 

"Jokaisella pitäisi olla oikeus paitsi ihmisarvoiseen elämään, myös arvokkaaseen kuolemaan. Esim. loppuvaiheen syöpää ei ole mahdollista hoitaa kivuttomaksi, vaan sairauden loppuvaiheessa kipu ja tuska on sietämätön. Jos voi hoitotestamentilla kieltää koneisiin kytkemisen, miksi ei voi päättää myös omasta kuolemastaan? Arvokas loppu on varmasti myös läheisille helpompaa."

"Mikäli kaikki lääketieteelliset keinot on käytetty ja tiedossa on ettei henkilöllä ole enää mitään mahdollisuutta parantua, siinä tapauksessa hyväksyn eutanasian."

"Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää omasta elämästään ja sen loppuvaiheesta."

"Ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä kauheista kivuista (syöpä) ja toiseksi, jos henkilö on tehnyt hoitotahdon, niin häntä ei pidettäisi vanhanakaan ja vuoteenomana, jäykkänä "luukasana", joka ei kykene puhumaan, muistamaan ja on ymmärtämätön ympäristöstään. Tällaisia tapauksia on, jotka ovat saattaneet vuosia maata laitoksissa, sydän vain lyö lääkityksen ansiosta. Tällainen ei ole ihmisarvoista. Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon ollessaan terve ja voimissaan olisi eutanasia sallittava."

"Suomessa ei vieläkään saa kaikissa sairaaloissa kunnollista kivunlievitystä. Moni kuolee kokien suunnattomia tuskia. Eutanasian tulisi saada vain sellainen joka on itse ilmoittanut haluavansa. Turha maalata kauhukuvia, että eutanasialla alettaisiin surmaamaan vanhoja ja sairaita ihmisiä vain jotta yhteiskunnan rahoja säästyisi kun heitä ei tarvitse enää hoitaa."

Eutanasian kannattajat pitivät armokuolemaa hyvänä vaihtoehtona silloin, kun potilas kärsii kovista kivuista eikä parannuskeinoa ole. Vastauksissa mainittiin, että eutanasia voitaisiin sallia tilanteissa, joissa potilas sairastaa parantumatonta syöpää, Alzheimerin tautia tai Parkinsonin tautia. Toisaalta myös mielisairaudet nostettiin esille.

"Myös mieleltään sairas ihminen saattaa olla käynyt läpi vuosikymmentenkin taiston oman sairautensa kanssa, eikä toimivia hoitokeinoja aina löydy. Onko siinäkään tilanteessa oikein pakottaa pois haluava ihminen elämään henkisessä tuskassa vuodesta toiseen?"

Moni ihmetteli myös sitä, miksi armokuolema on normaali käytäntö lemmikkieläimien, muttei ihmisten kohdalla.

"Vapautamme lemmikkieläimemme kärsimyksistä aktiivisella toiminnalla, miksi emme voisi tehdä samoin itsellemme, jolloin me itse päätämme asiasta."

"Tässä asiassa on eläimillä parempi lainsuoja. Käsittääkseni kärsivä eläin on päästettävä kivuistaan. Ihminen ei!"

Vastauksissa korostettiin sitä, että eutanasia tulisi hyväksyä silloin, kun potilas voi tehdä päätöksen itse ja ymmärtää, mitä se tarkoittaa.

"Mikä tahansa parantumaton sairaus, joka on edennyt niin pitkälle, ettei potilaalla ole ihmisarvoista elämää, pitäisi voida päättää potilaan suostumuksella. ’Potilaan suostumuksella’ -ehto edellyttää tietenkin, että potilas vielä täydessä ymmärryksessä olevana (esim. diagnoosin saatuaan tai sairauden alkuvaiheessa) allekirjoittaa ns. exit-sopimuksen. Tämä menetelmä on käytössä esim. Sveitsissä."

Suomen eduskuntaan edenneessä eutanasia-aloitteessa esitetäänkin kriteerit, joiden täyttyessä eutanasia voitaisiin sallia. Niitä ovat muun muassa potilaan sietämättömät fyysiset ja/tai psyykkiset kivut sekä parantumattoman kuolemaan johtavan taudin sairastaminen. Kriteereissä korostetaan myös lääkärin ja potilaan välillä käytyjä keskusteluja.

Aloitteen mukaan lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen, ja lääkäri saa kieltäytyä armokuoleman toteuttamisesta.

Kokemukset saavat kannattamaan

Moni eutanasiaa kannattava ET:n lukija perusteli mielipidettään henkilökohtaisilla, työn kautta saaduilla kokemuksilla.

"Sairaanhoitajana olen nähnyt kärsimystä ja kuolemaa."

"Olen ollut hoitamassa ja seuraamassa läheltä potilaita ja vanhuksia, jotka ovat olleet jo täältä kaukana poissa, melkein muumioituneita, väkisin elämässä pidettyjä. Ei eläimiäkään pidettäisi siinä tilassa. Sakot tulisi eläinrääkkäyksestä, mutta ihmistäkö voi... rajansa kaikella. Armoa ihminen tarvitsee ja inhimillisen poislähdön, silloin kun se on vielä mahdollista."

"Olen itse toiminut saattohoidossa hoitajana ja tullut siihen tulokseen, että aina palliatiivisella, eli oireita lievittävällä hoidolla, ei saavuteta potilaan itsensä kannalta riittävää lievitystä, ja usein kärsimys pitkittyy epäinhimillisellä tavalla. Kun sairauden on todettu johtavan joka tapauksessa kuolemaan, niin olisi sairaan itsensä kannalta hyvä, jos saisi valita, haluaako eutanasian."

Vastaajat kertoivat myös läheistensä sairastamisesta ja ajatuksistaan kuolemasta.

"Kun on hoitanut omaa kuolevaa läheistä ja katsonut asiaa silmästä silmään, ei voi muuta kuin kannattaa..."

"Molemmat vanhempani elivät viimeiset viikkonsa todella kovissa kivuissa, äiti laitteiden varassa, vaikka selviytymisen mahdollisuutta ei ollut. Kidutusta se oli!"

"Seurattuani ihmisen kärsimyksiä syöpähoitojen loppupuolella mietin, että jos osuu omalle kohdalleni toivoisin armokuolemaa. Todella raskasta omaisille nähdä kärsimys kun mitään ei ole enää tehtävissä niin miksi potilaan pitää tuskat kestää ja pitkittää kuolemaa."

"Aviomiehelläni oli 48-vuotiaana ruokatorvensyöpä, jota pidettiin hankalana sairautena ja siitä ei ollut mahdollisuutta parantua. Hän sai sädehoitoa taudin etenemisen hidastamiseksi ja jatkuvan vahvan kipulääkityksen. Oli kauheaa katsoa, kun muutaman kerran hän ei saanut henkeä ysköksen jäädessä kurkkuun estäen ilman vetämisen sisään. Onneksi hän sai puolen vuoden sairastamisen jälkeen yllättäen nukkua pois yön aikana ollessaan terveysasemalla hoidettavana vaikeiden oireiden vuoksi. Olisin tuolloin ollut valmis auttamaan häntä miten vain olisin voinut."

"Edesmennyt mieheni sairasti 5v. parantumatonta ALS-tautia, hänkin olisi toivonut eutanasian toteutumista! Loppu aika oli raskasta katsottavaa/elettävää koko perheelle!"

Osa pitiää lohdullisena ajatusta siitä, että jos vakava sairaus ja kovat kivut sattuisivat omalle kohdalle, olisi eutanasian mahdollisuus olemassa.

"Kun kivut kasvavat liian suuriksi tai elämänlaatu heikkenee liikaa, niin haluan tietää että tarjolla on pääsy pois."

"Olen 73 vuotias diabeetikko (2), minulla on PaceMaker, korkea verenpaine ja olen sairastanut rintasyövän. Kauhulla ajattelen voivani halvaantua ja joutuvani makaamaan sängyssä liikkumattomana tai että syöpäni, josta paranin kahden vuoden sytostaattihoidon jälkeen, tulisi takaisin. Haluaisin kuolla arvokkaasti enkä kauheassa kivussa rukoilla armoa ja pois pääsyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että eutanasia pitää laillistaa."

"Helpottaa vanhuuden ajattelua kun tietää, että ei tarvitse kärsiä. En myöskään halua, että viimeiset hetkeni tulevat yhteiskunnalle kalleimmiksi koko elinaikanani väkisin hengissä pitämällä."

"Kannatan ehdottomasti eutanasia ja vetoan sillä lain mukaiseen Itsemääräämisoikeuteen. Jos tulisi päivä jolloin olisin täysin toisten armoilla hoidollisesti enkä pystyisi elämään ilman keinotekoista hoitoa, en halua elää. Sellainen elämä on rankkaa ainoastaan läheisille. En halua, että läheiset näkevät kuolleen sielun 'terveessä' ruumiissa."

"Itse en aio vanhana riesana olla yhtään. Minusta se on nappi otsaan kun elämästä menee merkitys. Muiden takia ei kannata elää marttyyrinä, eikä elintoimintoja kannata ylläpitää, jos kerta kaikkiaan on vaan vahingoksi itselleen ja ympäristölle, tai ei tajua mistään mitään. Puhumattakaan kustannuksista..."

Ensin kuntoon saattohoito

Sekä eutanasiaa kannattavissa että sitä vastustavissa vastauksissa toivotaan kuitenkin erityisesti saattohoidon kehittämistä.

"En kannata. Ihminen ei omista elämää. Saattohoitoa ja kivunlievitystä on kehitettävä."

"Ihminen ottaa Jumalan osan itselleen. Parasta olisi parantaa saattohoitoa ja kivunlievitystä."

"En kannata ennen kuin saattohoito on joka puolella Suomea sillä tasolla, mitä se maksimissaan voi olla."

"Eutanasia olisi laillistettava yhdessä saattohoidon kehittämisen kanssa. Kun tiedetään, että kaikkia kipuja ei kyetä kuolemansairailta lääkitsemään pois, olisi eutanasia tarkkaan harkittuna inhimillistä ja armollista."

Kaikki eivät kannata

Viidesosa ET:n kyselyyn vastanneista on eutanasian sallimista vastaan. He perustelivat kantaansa näin:

"Meillä ei ole oikeutta tappaa itseämme."

"Meillä kaikilla on kuljettava tie. Emme tunne sen pituutta emmekä sen loppumista. Meillä kaikilla on vaikeuksia, tuskaa, sairautta, huolta, murheita. Kun tulemme tiemme päähän meillä voi vielä olla kaiken tuskan keskellä olla henkinen yhteys läheisiimme. Valitettavasti nykymaailmasta on kadonnut kuolevan vierellä olo. Sitä pelätään ja riennetään jokapäiväisiin, arkisiin töihin, tajuamatta että kuolema on yhtä ainutkertainen asia kuin syntymäkin."

"Ihmisen surmaamista ei pidä laillistaa eikä surman tekemistä sälyttää yhden ammattikunnan vastuulle. Hollannin tilanne mennyt huonompaan suuntaan."

Noin puolet eutanasian vastustajista ei perustellut sanallisesti kantaansa.

Osa kielteisesti vastanneista kertoo voivansa kannattaa armokuolemaa joissakin tapauksissa, mutta eutanasian hyväksymistä pidetään silti ongelmallisena.

"Joissakin tapauksissa voisin kannattaa. Esim. jos olisi vaikkapa lihassairaus, jossa kuolema olisi tuskallinen. Samoin syöpä joissakin tapauksissa. Mutta menisikö tilanne siihen, että vanhuksetkin esim. Alzheimer-potilaat saisivat eutanasian?"

"On vaara, että käytettäisiin väärin houkuttelemalla."

"Siitä tulee aika pian syy, että vanhukset eutanasiaan, kun nytkin on monesti sellainen olo lääkärillä, että sinusta ei ole enää mitään hyötyä, olet aikasi tehnyt ja eläkkeesi on vain rasite maksajalle. Itse yli seitsenkymppisenä sairastan juu, mutta tunnen silti olevani pirteä vaikka joudunkin käymään usein lääkärillä ja verikokeissa.

Olen huomanut puolisoni suhteen, että lääkäri aliarvioi häntä, mutta olen aina mukana ja puollan myös hänelle kuuluvaa hoitoa jota ei millään suotaisi. Mutta se kuuluu hänellekin, kuten meille kaikille vanhuksille, jotka nyt olemme eläkeläisiä – toiset enemmän, toiset vähemmän raihnaisia. Älkää siis olko heti meille ehdottamassa eutanasiaa, vaan hoitakaa meitä kaikin mahdollisin voimassa olevin keinoin."

Kielteisesti vastanneet perustelevat vastaustaan myös vakaumuksellaan.

"Jumalan tulee päättää milloin kuolemme."

"Uskovaisena en hyväksy."

"Ihmisen elämä ei ole hänen; tarvitsemme kivunkin aikoja kasvaaksemme Kristukseen!"

Yksi vastaaja valitsi kyselyssä vaihtoehdon "en osaa sanoa". Hän kommentoi valintaansa näin:

"Eutanasia on jo voimassa. Se tapahtuu valtiovallan toimesta, kun viedään heikompiosaiselta mahdollisuus itsensä hoitamiseen. Eläkkeitä leikkaammalla ja elinolosuhteita kurjistamalla hallitus onnistuu paremmin eutanasian etenpäinmenossa. Toisin onhan laki hyvä olla olemassa, jotta hyväosaiset pääsevät laillisesti kärsimyksistään miellytävämmällä tavalla."

Lakialoitteen kohtalo vielä auki

Suomessa eutanasian laillistamisesta on käyty kiivasta keskustelua viime vuosien ajan. Esimerkiksi Terho-kodin ylilääkäri Juha Hänninen on kertonut kannattavansa eutanasian laillistamista, vaikka vastusti sitä aiemmin. Hänninen on kirjoittanut aiheesta kirjan Eutanasia – hyvä kuolema.

– Jos ihminen toivoo kärsimystensä lopettamista kuolemalla, hänelle pitää tarjota ensin kaikki vaihtoehdot kärsimyksen lievittämiseen. Jos sen jälkeenkin potilas haluaa kuolemaa, hänellä pitäisi olla mahdollisuus siihen, Hänninen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2012.

Helsingin Sanomat kysyi aloitteen luovutuksen jälkeen kansanedustajilta, kannattavatko he eutanasian sallimista esittävän kansalaisaloitteen hyväksymistä. Kyselyyn vastanneista kansanedustajista 51 eli enemmistö kertoi kannattavansa aloitetta, ja 23 kansanedustajaa vastusti sitä. Eniten kannattajia löytyi vihreiden ja vasemmistoliiton edustajista. Kristillisdemokraateista kaikki viisi kyselyyn vastannutta taas vastustivat aloitetta. 

Kansanedustajista 126 jätti vastaamatta Helsingin Sanomien kyselyyn. Ei ole siis vielä lainkaan varmaa, miten aloitteelle eduskunnassa käy. 

Neljä maata sallii jo eutanasian

Eutanasia eli laillistettu kuolinavun antaminen on laillista neljässä maassa: Hollannissa, Belgiassa, Kolumbiassa sekä Luxemburgissa. Näissä neljässä maassa lääkäri aiheuttaa potilaan kuoleman, yleensä kuolettavalla lääkeruiskeella. 

Avustettu itsemurha, jota kutsutaan myös omaehtoiseksi kuolemaksi, on puolestaan sallittu Saksassa ja Sveitsissä. Avustetussa itsemurhassa lääkäri määrää kuolemaa toivovalle potilaalle reseptilääkkeet, jotka johtavat kuolemaan. Se on sallittua myös Kanadassa ja osassa Yhdysvaltojen osavaltioita, mutta näissä potilaan pitää ottaa lääkkeet itse, kun taas Saksassa ja Sveitsissä vapaaehtoiset voivat auttaa potilasta ottamaan lääkkeet.  

Lisäksi joissakin maissa on hyväksytty passiivinen eutanasia, joka tarkoittaa hoidon antamatta jättämäistä tai aloitetun hoidon keskeyttämistä. Esimerkiksi Ruotsissa se hyväksyttiin vuonna 2010. 

Lähteet: Aamulehti, Kaleva, Yle

Kärsitkö päänsärystä ja väsymyksestä iltapäivisin? Syynä saattaa olla liian vähäinen juominen. Vettä on hyvä hörppiä muutaman tunnin välein – ja jo ennen kuin janottaa. 

Tärkeimpiin kysymyksiin vedestä vastaa laillistettu ravitsemusterapeutti Sari Pantzar-Seppälä.

1. Miksi ihminen tarvitsee vettä?

Vesi on elintärkeä ravintoaine. Esimerkiksi normaali aineenvaihduntamme vaatii vettä – sitä tarvitaan ravintoaineiden kuljetukseen ja imeytymiseen sekä kuona-aineiden poistoon. Yksi veden tärkeimmistä tehtävistä on lämmönsäätely: hikoileminen poistaa ylimääräisen lämmön kehosta.

2. Paljonko pitäisi juoda?

Päivässä pitäisi juoda ainakin litra tai puolitoista. Aikuinen tarvitsee päivittäin noin 2–3 litraa nestettä, mutta siitä noin litra tulee ruoasta.
Vesi on ehdottomasti paras janojuoma.

3. Riittääkö, jos juo silloin kun janottaa?

Jano tulee yleensä jälkijunassa ja kertoo jo nestehukasta. Ikääntymisen myötä janon tunne usein vielä heikkenee, ja monet ikääntyneet kärsivät huomaamattaan nestevajauksesta. Kannattaa opetella juomaan säännöllisin väliajoin. Jääkaappiin voi laittaa puolentoista litran vesikannun tai työpaikalla täyttää vesipullon ja juoda sen päivän aikana tyhjäksi.

4. Millaisissa tilanteissa pitäisi juoda normaalia enemmän?

Helteellä, kuivassa ja kuumassa sisäilmassa, saunomisen yhteydessä ja liikuntaa harrastaessa.

Varsinaisen kuntoilun lisäksi arkiliikunta, kotiaskareet ja pihatyöt lisäävät nesteentarvetta. Esimerkiksi sieni- tai marjametsään kannattaa ottaa vesipullo mukaan. Juominen auttaa jaksamaan. Lenkillä tai muissa touhuissa väsyminen ei välttämättä johdu huonosta kunnosta vaan usein vain nestevajauksesta.

Myös nuha, kuume ja vatsatauti lisäävät nesteen tarvetta.

Alkoholi poistaa nestettä, joten sen kanssa pitäisi juoda vettä. Sama pätee kahviin ja muihin kofeiinipitoisiin juomiin, kuten teehen ja energiajuomiin. Mitä enemmän kahvia juo, sitä enemmän pitäisi juoda myös vettä.

5. Mistä tietää, onko juonut tarpeeksi?

Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos pissalla pitää käydä 3–4 tunnin välein ja virtsa on vaaleaa, on juonut tarpeeksi. Virtsaamistarpeessa on toki yksilöllisiä eroja.

Jos on juonut liian vähän, alkaa tulla nestevajauksen merkkejä, kuten janon tunnetta, väsymystä ja päänsärkyä. Lievää nestevajausta on monilla. Iltapäivällä iskevä väsymys ja päänsärky johtuvat usein siitä, että on juotu liian vähän. Jos silloin yrittää korjata tilannetta kahvilla, nestevajaus vain pahenee.

6. Voiko vettä juoda liikaa?

Kyllä voi. Jos juo 5–7 litraa vettä päivässä, virtsan mukana menetetään liikaa suoloja, natriumia ja kaliumia. Kivennäisaineiden tasapaino häiriintyy ja elimistö ”laimenee”. Laimeneminen aiheuttaa sekavuutta ja ärtyisyyttä, jopa tajuttomuuden.

7. Millaista vettä pitäisi nauttia?

Se on makuasia. Tavallinen vesijohtovesi on meillä puhdasta ja hyvänmakuista. Matkoilla ja vierasvarana voi käyttää pullotettuja vesiä.
Moni tykkää jääkaappikylmästä vedestä, toisille sopii hyvin kannussa seisotettu, huoneenlämpöinen vesi. Huoneenlämpöinen vesi on helpointa niellä ja siksi se sopii erityisesti ikäihmisille.

Jotkut pitävät kuplivasta vedestä – esimerkiksi painonpudottajat täyttävät usein vatsaansa tai hillitsevät kar­kinhimoaan maustetulla kivennäisvedellä. Toiset eivät pidä kuplista, joillekin ne aiheuttava röyhtäilyä tai vatsanpolttelua ja joiltakuilta ne voivat viedä ruokahalun.

Tärkeintä on, että janojuoma on energiatonta eikä siinä ole hampaiden kiillettä tuhoavaa happoa.

8. Onko kivennäisvesien sisältämillä kivennäis­aineilla ravitsemuksellista merkitystä?

Voi niillä olla, jos kivennäisvettä juo paljon. Litrasta kivennäisvettä voi saada esimerkiksi neljäsosan päivän magnesiumtarpeesta. Magnesium helpottaa ummetusta ja auttaa suonenvetoihin ja lihaskramppeihin.

9. Jos juo kuplivia vesiä, onko vaarana saada liikaa suolaa?

Perinteiset vichyt sisältävät kohtalaisen paljon natriumia eivätkä siksi ole suositeltavia janojuomina. Voimakkaan hikoilun yhteydessä, jossa kehoon syntyy usein myös natriumvajaus, ne voivat olla tarpeen. Normaalioloissa kannattaa suosia kivennäisvesiä, joissa on vain vähän tai ei lainkaan natriumia. Niitä on markkinoilla runsaasti erilaisia.

10. Mitä on kahviloissa ja ravintoloissa automaateista myytävä soodavesi?

Soodavesi on tavallista vettä, johon on lisätty hiilidioksidia. Soodaveden anniskelu vaatii erillisen laitteiston, jolla vesijohtovedestä valmistetaan soodavettä. Kaupoissa ei myydä vettä soodavesi-nimikkeellä.

Vierailija

Miksi veden juonti aina unohtuu?

Lainaus: Ei katottu. Miksi kaikkii ketjuihin pitää väen väkisin lisätä televisio? Minä taas lisään yleensä googlen tai wikipedian, kun niistä haen tietoa ja vahvistusta väitteilleni. Useammin katson tietokoneen näyttöä kuin telkkaria, nytkin tosin taustalla toosasta kuuntelen perjantain lavatanssimusiikkia.
Lue kommentti