Heti kun pyörä huolletaan kesäkuntoon, Tarmo Suonojan mieli polttelee tien päälle.
Heti kun pyörä huolletaan kesäkuntoon, Tarmo Suonojan mieli polttelee tien päälle.

Nuoruudenrakkaus palasi Tarmo Suonojan elämään – vaimon luvalla. Poikavuosien hurjastelun sijasta nyt maistuu leppoisa meno oman moottoripyörän selässä.

– Täällähän se kaunokainen talvehtii, naurahtaa 71-vuotias Tarmo Suonoja availlessaan maalaistalonsa takana nököttävän ladon ovia.

On aika antaa Yamaha XVS950A Midnight Star -moottoripyörälle keväthuolto, lyödä 950-kuutioinen V2-moottori tulille ja kurvata kevään ensimmäisille ajolenkeille. 

Piharakennuksista löytyy myös pari nuoruusajan mopoa, jotka odottavat entisöimistä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tarmo on tyypillinen uusiomotoristi. Nuorempana, kultaisella 60-luvulla, pyörien kanssa ropattiin paljonkin. Kylänmiehet kurvailivat kirkonkylälle välillä ilman paitaa ja kypärää, kovimman kesäjanon yllätettyä heinätöiden jälkeen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Isäni Väinö taisi pelätä ainoan poikansa puolesta, kun rupesin kinuamaan moottoripyörää 60-luvun alussa. Maatilamme tarvitsi hänen työnsä jatkajaa. Alkuun keksittiin ostaa kavereiden kanssa salaa puolalainen tai saksalainen purjelentokone Hyvinkään lentokentälle vuonna 1964, Tarmo selvittää vauhdikkaiden harrasteidensa vaiheita.

Savuvana ylsi kotoa kirkolle

Kun isä kielsi moottoripyörän, Tarmo osti Zyndap-mopon. Rahaa hän oli kerännyt kuorma-auton apumiehen työstä sukulaiselleen Veijo Vainiolle. Tarmo oli tuolloin 15-vuotias. 

Veijo oli paikallinen legenda ja hurjapää.

– Hänellä oli pari Jawaa, joista mieleen jäi etenkin punainen 350-kuutioinen. Se oli sykähdyttävän kaunis peli ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, Tarmo muistelee.

Siihen aikaan joka tyypillä oli mopo.

Muutama mopo teinivuosilta odottaa piharakennuksessa entisöintiä.
Muutama mopo teinivuosilta odottaa piharakennuksessa entisöintiä.

– Otettiin vähän pakoputkesta sihtiä pois että saatiin äänet lujemmiksi. Mutta eihän niillä prätkille pärjännyt. Kirkonkylän juipit tulivat välillä tänne Palojoelle ja ajoivat kilpaa. Hynnän talon kohdalla oli parhaimmilla 110 km/h lasissa. Tsyndappi kulki alamäkeen viittäkymppiä ja kakstahtikatku oli kauhea. Sininen savuvana ylsi kotoa kirkolle saakka, Tarmo nauraa. 

Zyndap jäi Väinö-isälle, Jorma-serkulla oli itäsaksalainen 1956-vuoden EMW, jolla serkkupojat ajelivat.

– Vaihdettiin Jorman kanssa kuskia lennossa hautuumaan kohdalla, kun mentiin kirkolle leffaan ja tyttöjä naurattamaan. Pyörä oli aina rikki, milloin pinnat poikki, milloin kardaani kierona. Talvella kylmässä liiterissä tehtiin mäntäremonttia.

Vaimo usutti ostoksille

Moottoripyörän hankinta alkoi kutkutella Tarmon mieltä uudestaan muutama vuosi sitten. Soili-vaimo katsoi kiemurtelua aikansa, kunnes usutti miehen Raumalle myytävänä ollutta pyörää katsomaan. 500-kuutioinen Yamaha Virago osoittautui oivaksi peliksi. Muutama vuosi sitten se vaihtui nykyiseen Midnight Stariin.

– Onhan se aivan liian painava pyörä minulle, mutta niin kaunis, etten raaski vaihtaa. Tällä on kiva ajaa hissukseen pikkuteitä ja lyhyitä lenkkejä. Penkki on matala, joten kyytiin pääsee, vaikkei jalka enää nousisi niin ketterästi. Eivätkä vakuutusmaksut ja muut kulut kovin korkeita ole. 

Tarmo on huomannut, että pyörät ovat vuosikymmenten aikana kehittyneet huimasti. 

– Ne oli kovin erilaisia pelejä silloin nuoruudessa, ei ollut lukkiutumattomia jarruja ja tällaisia tehoja. 

– Viisikymmenluvulla autot olivat kalliita ja säännöstelyssä, prätkiin pääsi käsiksi helpommin. Sieltä se kipinä on jäänyt, enkä usko, että se sammuu ihan pian.

Artikkeli on julkaistu alun perin ET-lehden numerossa 10/2015.

Takaisin moottoripyörälle? Päivitä ensin taidot

Ikä sinänsä ei estä moottoripyöräilyä, mutta jos et ole pitkään aikaan ajanut moottoripyörällä, ota muutama ajotunti taitojen verryttämiseksi. Näin saat ajokokemusta opastetusti ja pääset tutustumaan nykypyörien ominaisuuksiin.

– Moottoripyöräily on taitoa vaativa yksilölaji. Ensin keskustelemme asiakkaan kanssa hänen taustoistaan ja ajokokemuksestaan. Sen jälkeen tulee pyörän käsittelyopetusajoa 1,5 tuntia kevytmoottoripyörällä. Päivän tai parin päähän varataan toinen ajokerta. Usein 2–4 ohjattua ajoa riittää, kertoo helsinkiläisen Haagan Autokoulu Oy:n toimitusjohtaja Jouko Kalliola

Muutamat kauppiaat tarjoavat pyöränoston kylkiäisiksi ratapäiviä, joissa opetellaan kaarreajotekniikkaa, jarrutusta ja hidasta ajoa. Koulutusta voi etsiä myös moottorikerhojen ja moottoriratojen internetsivuilta. Kaikille avoimia tapahtumia on joka kevät ja kesä.

Näön heikkeneminen ja näkökentän kaventuminen haittaa ajamista aina. Moottoripyörän kypärä kaventaa näkökenttää entisestään. Asiasta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla